EU:n energiapakettia työstetään vauhdilla – miten teemme siitä vielä paremman?

Suomen hallitus julkaisi 24.11.2016 kansallisen energia- ja ilmastostrategian vuoteen 2030. Kuusi päivää myöhemmin Euroopan komissio antoi puhtaan energian pakettina tunnetun nipun säädösehdotuksia, joiden tarkoituksena on toimeenpanna EU:n energia- ja ilmastotavoitteita kattavasti ja johdonmukaisesti. Viron EU-puheenjohtajakausi huipentui tällä viikolla, kun energianeuvosto saavutti yhteisen näkemyksen neljästä keskeisestä säädöksestä. Euroopan parlamentin kanssa käytävien trilogien alkaessa on aika tehdä välitilinpäätös ja katsoa miten paketti on edennyt niin Suomen kuin EU:nkin tavoitteiden kannalta ja missä voimme vielä parantaa.

”Energiatehokkuus ensin” on tapana sanoa energiapolitiikkaa visioitaessa. Puhtaan energian paketin käsittelyssä tämä on pitänyt paikkansa: ministerineuvosto pääsi kesäkuussa 2017 yhteiseen näkemykseen sekä yleisen energiatehokkuusdirektiivin että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin osalta. Kunnianhimoa nostettiin asettamalla EU-tason vuoden 2030 tavoite tehokkuuden parantamisessa 30 prosenttiin 27 prosentin sijasta. Toisaalta tavoite ei saanut määrettä ”sitova”, asia johon varmasti palataan yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa. Rakennuksia koskeva direktiivi on paketin ensimmäisenä säädöksenä jo trilogivaiheessa.

Suomi on tehnyt jo paljon energiatehokkuuden eteen. Teollisuutemme energiaintensiivinen luonne tuo haasteensa silloin kun edistystä mitataan mekaanisesti kansantalouden energiankulutuksen tasolla. Neuvoston energiatehokkuusdirektiiviin ottama kanta on joka tapauksessa hyvä. Yleisesti ottaen huomiota pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän energiajärjestelmien kokonaistehokkuuteen sekä lämmitys/jäähdytysektorin, sähköjärjestelmän ja liikenteen integroimiseen tiiviimmin keskenään. Tämä tarkoittaa muun muassa älyverkkojen sekä tarjonta- ja kysyntäjouston kehittämistä. Yksityiskohtiin menevää energiatehokkuustoimien sääntelyä pitäisi välttää.

Sähkömarkkinamallilla on kauaskantoinen merkitys

Toimivat sähkömarkkinat ovat taloudellisessa ja toiminnallisessa mielessä avain paitsi tehokkuuden lisäämiseen myös kustannusten vähentämiseen ja taloudelliseen kasvuun. Markkinat, jotka tarjoavat oikeita hintasignaaleja kysyntään ja tarjontaan, vähentävät tarvetta voimalaitos- ja verkkoinvestointeihin ja antavat kuluttajille mahdollisuuden säästää sähkölaskussaan. Tällä viikolla neuvostossa käsitellyt ehdotukset antavat kehitykselle hyvää pohjaa: lähtökohtana ovat energy only –tyyppiset markkinat, joilla hinnat määräytyvät tulevaisuudessa 15 minuutin jaksoilla kannustaen kysynnän joustoihin, sähkövarastojen kehittämiseen jne. Toimivat päivänsisäiset ja säätösähkömarkkinat mahdollistavat siten sääriippuvaisen tuuli- ja aurinkosähkön laajemman hyödyntämisen.

Miinuspuolella on se, että kuluttajahintojen kansallinen sääntely on neuvoston kannan mukaan edelleen mahdollista hamaan tulevaisuuteen. Olennaista toki on, että tällainen hintojen manipulointi ei saa kuitenkaan vääristää eurooppalaisia tukkumarkkinoita. Myös kapasiteettimekanismien käytölle jätettiin sijansa, ei kuitenkaan yksin jäsenvaltioiden, vaan myös eurooppalaisen tason harkintaan perustuen. Tässä pitää olla erityisen varovainen, jotta ei tuhota sähkömarkkinoiden toimintaedellytyksiä. Suomelle tärkeää on toimivien sääntöjen luominen ns. strategisten reservien (tehoreservi) osalta; kyseessähän on reservikapasiteetti jota käytetään vain sähkötehon ylläpitämiseksi poikkeuksellisissa tilanteissa, ei markkinahintoihin vaikuttaen.

Sähkön siirron fyysisten pullonkaulojen poistaminen on yksi keskeisistä keinoista markkinoiden edistämiseksi. Tältä osin kunnianhimon taso olisi neuvostossa voinut olla korkeampi. Siirtymäajat ongelmien poistamiseksi voivat muodostua varsin pitkiksi muun muassa Saksassa. Samaan asiaan liittyen hinta-alueiden muodostamisen pitäisi heijastaa ketterämmin verkon ruuhkautuneisuutta.

Kolmansiin maihin suuntautuvien yhdysjohtojen sääntely on noussut keskusteluun marraskuussa annetun kaasumarkkinadirektiivin muutosehdotuksen yhteydessä. Asia on tärkeä meille EU:n rajamaissa asuville. Koska nykyiset säädökset ja ehdotukset on laadittu eri tilannetta silmällä pitäen, oli neuvostolta viisasta jättää asiaa yhdysjohtoja koskevat määritelmät vielä tarkempaan harkintaan.

Suomelle tärkeän bioenergian rooli tunnustettiin

Kansallinen energia- ja ilmastostrategiamme on kunnianhimoinen ja tähtää uusiutuvan energian osuuden nostamiseen 50 prosenttiin loppukulutuksesta vuonna 2030. Liikenteessä tähdätään uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamiseen 30 prosenttiin, käytännössä lähinnä kehittyneitä biopolttoaineita hyödyntämällä. Puhtaan energian paketissa Suomen erityinen intressi kohdistuu siihen, miten unionissa kohdellaan keskeistä energialähdettämme eli bioenergiaa. Lähtökohtana tulee totta kai olla, että kaikkia uusiutuvia energialähteitä kohdellaan tasapuolisesti ja teknologianeutraalisti.

Puupohjaisen energian hyödyntämisen kannalta on olennaisen tärkeää, että jo aiemmin syksyllä löydettiin toimiva ratkaisu maankäyttöä ja hiilinielujen laskentaa sääntelevän LULUCF-asetuksen osalta. Tulos on hyvä, sillä se mahdollistaa metsien järkevän hyödyntämisen ja teollisuuden tarvitseman puun hankinnan Suomessakin. Puuraaka-aineen kysyntä perustuu luonnollisesti ennen kaikkea metsäteollisuuden ja ylipäänsä puuta jalostavan teollisuuden tarpeisiin; energiaksi on järkevää hyödyntää lähinnä prosesseissa syntyviä jätteitä ja tähteitä.

Energianeuvostossa neuvoteltiin kannasta uusiutuvan energian direktiiviin. Suomelle olennaista oli löytää toimivat kestävyyskriteerit sekä metsäbiomassan yleiselle energiakäytölle että liikenteen biopolttoaineille. Molemmissa onnistuttiin. Metsäbiomassan kestävyyttä arvioidaan neuvoston näkemyksen mukaan ns. riskiperusteisella lähestymistavalla, mikä on hallinnollisesti järkevää ja tehokasta.

Biopolttoaineiden osalta neuvostossa päädyttiin nykyisenkaltaiseen raaka-ainelistaukseen. Tällainen ratkaisu loisi – yhteispäätösmenettelyn läpäistessään – jatkuvuutta ja ennakoitavuutta biopolttoaineiden tuotannolle ja hyödyntämiselle niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Toiveissamme on toki kunnianhimoisempien tavoitteiden asettaminen erityisesti kehittyneiden biopolttoaineiden osalta. Lopulliset tavoitteet lyödään lukkoon ensi vuoden trilogeissa. Käytännön energia- ja ilmastoratkaisuissa liikenne on avainasemassa pienennettäessä päästöjä taakanjakosektorilla ja on selvää, että monia teknologioita tarvitaan ottaen huomioon myös vaihtelevat olosuhteet. Esimerkiksi raskaassa tieliikenteessä biodieselin käyttö on kustannustehokas tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Uusiutuvan energian direktiivissä on positiivista myös muun muassa pyrkimys edistää uusiutuvaa energiaa eri muodoissaan, esimerkiksi lämmitys- ja jäähdytyssektorilla. Tukijärjestelmiä ei kuitenkaan olla avaamassa muissa maissa toteutettaville hankkeille. Tämä olisikin ongelmallista jäsenvaltioiden tuilla hakeman ohjausvaikutuksen kannalta.

Hallintomalli ohjaa energiaunionin toimeenpanoa

Energiaunionin hallintomallilla luodaan pelisäännöt EU-tason energiatavoitteiden ja jäsenvaltioiden kansallisten politiikkojen yhteensovittamiselle. Keskeisenä keinona tähän toimivat integroidut energia- ja ilmastosuunnitelmat, joita tarkastellaan yhdessä komission ja jäsenvaltioiden kesken ja jotka päivitetään säännöllisesti. Suunnitelmissa jäsenvaltiot asettavat omat tavoitteensa, joiden tulisi johtaa EU-tason vuoden 2030 tavoitteiden toteutumiseen erityisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta. Neuvotteluissa Suomelle on tärkeää, että kaikki relevantit olosuhteet – muun muassa bioenergian hyödyntämiseen liittyen – voidaan ottaa huomioon tavoitteiden saavuttamista arvioitaessa.

Ensimmäiset varsinaiset energia- ja ilmastosuunnitelmat on toimitettava komissiolle todennäköisesti vuoden 2019 loppuun mennessä. Samaan aikaan laadittavaksi tulee pitkän aikavälin vähäpäästöstrategia (long-term low emission strategy). Meille suomalaisille energiavirkamiehille tämä teettää erityistä kiirettä, sillä Suomi toimii syksyllä 2019 EU:n puheenjohtajamaana, tilanteessa jossa EU:n parlamentti ja komissio ovat juuri vaihtuneet ja Suomessa on pidetty eduskuntavaalit. Hallintomallin yleisempänäkin ongelmana ovat varsin raskaat raportointivelvoitteet.

Säädösten laatu ja toimivuus eivät saa unohtua

Suomen kansallista strategiaa kirjoitettaessa lähtökohtia olivat kustannustehokas päästöjen vähentäminen, toimivat energiamarkkinat sekä uusiutuvan energian laaja-alainen hyödyntäminen. Meidän tulee energia- ja ilmastopolitiikassamme totta kai ottaa huomioon Suomen luontaiset erityisolosuhteet kuten ilmastosta johtuvat lämmitystarpeet ja pitkät kuljetusetäisyydet. Samoin on huomioitava raaka-ainepohjamme, erityisesti metsäbiomassan merkitys.

Puhtaan energian paketti vaikuttaa olennaisilta osiltaan mahdollistavan sekä Suomen omien että EU:n yhteisten strategisten tavoitteiden toteuttamisen kunnianhimoisella tavalla. Meille, jotka aikanaan säädöksiä toimeenpanemme, on kuitenkin tärkeää varmistaa myös säädösten laatu ja toimivuus. Säädöksiä neuvotellaan Brysselissä eri tahtiin ja osin eri neuvottelijoiden toimesta, mutta lopputuloksen tulisi olla johdonmukainen. Jatkoneuvotteluissa on pidettävä huolta myös siitä, että valittavat ohjauskeinot ovat ennakoitavia, kustannustehokkaita ja järkevästi mitoitettuja. Kaiken kaikkiaan mahdollistavat ja markkinaehtoiset keinot ovat parempia kuin räätälöidyt ja yksityiskohtaiseen sääntelyyn perustuvat.

Riku Huttunen
energiaosaston ylijohtaja