Ihme ei ole työttömyyden kasvu, vaan korkealla pysyttelevä työllisyysaste

Työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa edelleen ja avoimia työpaikkoja on yhä vähemmän. Tilanne on tietenkin huolestuttava. Silti voimme riemuita siitä, että työllisyysaste on kuitenkin pysytellyt olosuhteisiin nähden korkealla tasolla. Työllisyysaste oli lokakuussa 76,3 prosenttia 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä, ja se on Suomen taloushistoriaa taaksepäin katsoen ihailtavan korkea.

Viime vuoden kokonaistuotannon 1,5 prosentin laskun ja kuluvan vuoden nollakasvun olosuhteissa työllisyysasteen pysyttely näinkin korkealla on oikeastaan ihme. Tämän ihmeen takaa löytyy kuitenkin selittäviä tekijöitä. 

Ensinnäkin: osa-aikatyö 

Ensimmäinen selitys löytyy osa-aikatyöstä. Taloudessa tehdyt työtunnit ovat jakaantuneet useammalle työlliselle, sillä osa-aikaista työtä tekee nykyisin useampi kuin koskaan ennen. Osa-aikaista työtä tekevien osuus on kasvanut vuosituhannen alusta viidellä prosenttiyksiköllä 17 prosenttiin. Vaikka osuus on huomattavasti pienempi kuin muissa pohjoismaissa (20–26 %), kehitys on ollut tasaisen nousujohteista vuodesta toiseen. Osa-aikaisessa työsuhteessa on nyt yli 420 000 työllistä. Varjopuolena tässä kuitenkin on se, että heistä noin 131 000 haluaisi mieluummin tehdä kokoaikaista työtä.   

Toiseksi: palvelujen kysynnän kasvu

Toinen ilmeinen selitys taloustilanteeseen nähden korkealle työllisyysasteelle on elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen eli palvelujen kysynnän kasvu. Palvelujen osuus myös viennistämme kasvaa koko ajan. Vaikka palveluvienti on vain noin kolmannes viennistämme, sen osuus viennin arvosta kasvaa koko ajan. Myös kotimainen kysyntä kasvattaa palvelujen osuutta tuotantorakenteessamme. Sekä yksityisen että julkisen sektorin palvelutuotannon työvoimatarve on kasvanut trendinomaisesti jo vuosikymmenien ajan. Palveluelinkeinot ovat työvoimavaltaisia, eivätkä automaatio ja robotisaatio ole ainakaan vielä taittaneet työvoimatarpeen kasvavaa trendiä. 

Tilastoja taaksepäin tutkimalla voi havaita, että teollisuudessa ja alkutuotannossa työskentelevien määrä ei juuri ole kasvanut, yhteenlaskettuna pikemminkin vähentynyt, vaikka uutta työvoimaa näilläkin tuotantosektoreilla tarvitaan. Nettovaikutus on kuitenkin lisääntyvä työvoiman tarve palvelusektorille. 

Kolmanneksi: hoidon ja hoivan tarpeen kasvu väestön ikääntyessä

Kolmas selitys löytyy vanhusväestön määrän lisääntymisestä ja hoidon ja hoivan tarpeen kasvusta. Hyvinvointialueet ovat kamppailleet jo pitkään ammattitaitoisen työvoiman saatavuusongelmien kanssa. Työvoimatarve on niin suuri, ettei omalla työvoimalla kyetä paikkoja täyttämään. Siksi työperäinen maahanmuutto on kasvattanut systemaattisesti työllisten määrää Suomessa – aivan kuten muissakin kehittyneissä länsimaissa. 

Suomen työvoimasta pienempi osuus on ulkomailla syntyneitä kuin muissa pohjoismaissa, mutta osuus kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Ruotsissa hoito- ja hoivasektorilla työskentelevistä yli neljännes on ulkomaalaissyntyisiä: ulkomailla syntyneiden lääkäreiden osuus on 34 prosenttia, hoiva-avustajien 40 prosenttia ja lähihoitajien 26 prosenttia.  

Neljänneksi: työperäinen maahanmuutto

Tästä päästään neljänteen korkeaa työllisyysastetta selittävään tekijään. Työperäinen maahanmuutto kasvattaa paitsi työikäisen väestön määrää myös työllisyysastetta, sillä työllisten määrä nousee prosentuaalisesti enemmän kuin väestön määrä ikäluokassa, kun henkilö muuttaa Suomeen suoraan töihin. Työllisyysaste lasketaan työllisten määrän osuutena työikäisen eli 20–64-vuotiaiden väestön määrästä.  

Nettomaahanmuuton arvioidaan tasaantuvan viime vuoden huipusta (60 000) noin 40 000 henkilöön vuositasolla jatkossa. Ulkomaalaistaustaisen työvoiman osuus myös muilla toimialoilla kuin hyvinvointipalveluissa on kasvanut viime vuosina. Viime aikoina myös ulkoistettuja toimintoja ja työtehtäviä on alettu enenevässä määrin tuoda takaisin kotimahan. Pontimena on ollut muun muassa työvoiman suhteellisen hinnan tasoittuminen ja geopoliittiset jännitteet.

Viidenneksi: yksinyrittäjyys

Yhä useampi ryhtyy yksinyrittäjäksi, kun työsuhdetta on vaikea saada. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut erityisesti ulkomaalaistaustaisten joukossa. Vaikka tulotaso jäisi heikoksi, lasketaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työllisiksi kaikki, jotka ovat tehneet haastatteluajankohtaa edeltäneellä viikolla vähintään yhden tunnin työtä. 

Digitalisaation myötä yleistynyt työmuoto on keikkatyö, jota tehdään joustavasti digitaalisilla alustoilla organisoiden. Työtä haluavat nappaavat itselleen sopivan keikan työnantajalta, joka haluaa määräaikaiseen tarpeeseen työntekijän. Samalla digitaaliset sovellukset hoitavat taustalla ilmoituksiin ja palkanmaksuihin liittyvän byrokratian töiden pikakomennuksista.  

Kuudenneksi: työurien pidentyminen

Kuudes selittävä tekijä on työurien pidentyminen ja vanhuuseläkkeeltä työn pariin palaaminen. Ennenaikaista poistumaa työelämästä on pystytty vähentämään vanhuuseläkeiän alarajan nostoilla sekä muun muassa työttömyysputken ikärajan asteittaisilla nostamisilla. Työllisyysaste mitataan työikäisestä väestöstä, jossa konvention mukainen yläikäraja on 64 vuotta. Ikääntyneemmillä on edeltäviä sukupolvia korkeampi koulutustaso ja työ on myös fyysisesti keveämpää monilla aloilla kuin aiemmin, jolloin työurat luonnollisesti pitenevät. Eläkeikää lähestyvät ja sen saavuttaneet tekevät myös nuorempia ikäryhmiä useammin osa-aikatyötä.

Kysymys on elinkeino- ja väestörakenteen muutoksista

Vaikka kuusi yllä esitettyä selitystä suhteellisen korkealle työllisyysasteelle pystyy erittelemään, perustelut liittyvät kuitenkin toisiinsa monella tapaa.  Ne palautuvat kaikki elinkeinorakenteen ja väestörakenteen muutoksiin, mukaan lukien maahanmuuton lisääntyminen. Molemmat murrokset ovat viime vuosina muuttaneet työmarkkinoita kiihtyvään tahtiin.   

Nämä tuotantorakennetta ja -tapoja koskevat muutokset yhdessä väestörakenteessa tapahtuvien muutosten kanssa ovat kohdanneet kaikkia kehittyneitä talouksia – tosin vähän eri tahdissa. Siinä missä USA on ollut murrosten lähtösijana ja ajurina, Euroopassa muutokset tulevat hitaammassa tahdissa. Erityisen huolestuttavaa on EU:n talousmoottorin Saksan hidas sopeutuminen rakenteellisiin muutoksiin. Saksan osuus EU:n yhteenlasketusta BKT:sta on neljännes.

Hyvällä tasolla pysytellyt työllisyysasteemme on siten epävarmalla pohjalla, eikä se anna lupausta myöskään työn tuottavuuden kasvusta. Saksan nousu talouden rakenteellisesta ahdingosta määrittää myös Suomen talouskasvua lähitulevaisuudessa. Saksa on tärkeä vientimaa Suomelle, samoin kuin monille muille EU-maille. Siten Saksan taloudellinen ja poliittinen tilanne uhkaa koko Euroopan talouskasvua. Lisähuolia aiheuttavat myös USA:n ja Kiinan tuontirajoitusten ja -tullien mahdolliset tiukennukset Venäjän kauppapakotteiden lisäksi.   

Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri, työ- ja elinkeinoministeriö