Hyppää sisältöön

Kansallinen yritysvastuulaki on mahdollinen, mutta olisiko EU-sääntely vaikuttavampaa? 

työ- ja elinkeinoministeriö
Linda Piirto
Julkaisuajankohta 18.3.2022 13.11
Kolumni
Linda Piirto

Kansallisen yritysvastuulain toteuttaminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen käytännön toteutukseen liittyy monia avoimia kysymyksiä ja haasteita. Samaan aikaan kansallisen yritysvastuun arvioinnin kanssa EU:ssa valmistellaan EU:n yritysvastuulakia, joka asettaisi yhteiset pelisäännöt kaikille unionin alueella toimiville yrityksille.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi tänään arviomuistion kansallisesta yritysvastuulaista. Lainsäädännöllä ohjattaisiin suomalaisyrityksiä ottamaan huomioon sekä omassa toiminnassa että toimitusketjuissa aiheutuvat haitalliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön. Tarkastelemme muistiossa, miten yritysvastuuta voitaisiin säädellä ja millaisia vaikutuksia eri sääntelyvaihtoehdoilla olisi ihmisoikeuksille, ympäristölle ja yrityksille.

Yhdellä virkkeellä kuvattuna yritysvastuulaki vaikuttaa yksinkertaiselta: luodaan yritykselle uusi velvoite ja seurataan velvoitteen toteuttamista. Käytännössä lainsäädäntöön liittyy kuitenkin kaksi keskeistä haastetta. Ensimmäinen niistä liittyy kansainvälisiin vastuullisuusstandardeihin ja siihen, miten vapaaehtoisista ohjeista voidaan johtaa lainsäädäntöä. Nämä standardit on luotu kansainvälisissä neuvotteluprosesseissa ja niiden tarkoituksena on antaa ohjeita siihen, miten yritysten tulisi huomioida vastuullisuus erilaisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä. Koska ohjeiden on toimittava hyvin erilaisissa tilanteissa – vaikkapa kahvin tai tietokoneen arvoketjun vastuullisuuden seuraamisessa – ne ovat luonteeltaan yleisiä.

Ohjeet eivät siis anna, eivätkä voi antaa tarkkoja linjauksia, millainen yrityksen toiminta on riittävää haittavaikutusten ehkäisemiseksi, pysäyttämiseksi tai korjaamiseksi.

Yrityksien toimintaa ohjaavan lainsäädännön tulee olla tarkkaa ja selkeää

Tarkkarajaisuuden puute on kuitenkin haaste kansallisen lainsäädännön tekemisessä. Meillä Suomessa lainsäädännön tulisi olla tarkkaa ja selkeää niin, että sääntelyn kohde, tässä tapauksessa yritys, ymmärtää jo etukäteen, millainen toiminta on hyväksyttävää. Tilanne voi olla toinen anglosaksissa maissa, joissa lainsäädännön tulkinta tarkentuu jälkikäteen, eli näissä maissa oikeusistuin määrittelee, onko yrityksen toiminta ollut riittävää.

Toinen keskeinen haaste liittyy vahingonkorvausvastuun määrittelemiseen. Kansainvälisten vastuullisuusohjeiden mukaan yritys on korvausvastuussa, jossa se on itse aiheuttanut tai myötävaikuttanut haitalliseen vaikutukseen ihmisille tai ympäristölle. Tiukan ohjetulkinnan mukaan yritys ei toimisi vastuullisesti, jos se esimerkiksi jatkaa pitkään tilaamista toimittajalta, jonka teettää työntekijöillään liian pitkiä työpäiviä ilman kohtuullisia lepotaukoja. 

Vahingonkorvauslainsäädäntö taas perustuu syy-yhteyteen. Sen mukaan pelkkä tilaussuhde ei ole yhteydessä haitalliseen vaikutukseen. Vahingonkorvausoikeudessa noudatettaviin periaatteisiin nähden uuden tyyppinen sääntely vaatisi huolellista valmistelua. Huolellinen valmistelu taas vie aikaa eivätkä muutokset tapahdu hetkessä. 

Yleisluonteisen vastuullisuusvelvoitteen valmistelu ja eduskuntaan vieminen onnistuu lyhyessäkin ajassa. Sen sijaan vahingonkorvausvastuun liittäminen velvoitteeseen vaikuttaa pidemmän ajan hankkeelta.

EU:n yritysvastuulaki loisi yhteiset pelisäännöt kaikille unionissa toimiville suurille yrityksille

Euroopan komissio antoi helmikuussa oman ehdotuksensa yritysvastuusääntelyksi, joka sisältää pitkälle meneviä velvoitteita. Myös niistä neuvotteleminen komission ja sitten yhdessä parlamentin kanssa sekä velvoitteiden vieminen kansalliseen sääntelyyn vaatii huolellista valmistelua. 

Euroopan unionin tasoinen, kaikkia unionissa toimivia suuria yrityksiä koskeva sääntely tuottaisi todennäköisesti kuitenkin enemmän myönteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia kuin mitä kansallisella sääntelyllä voidaan saavuttaa. Tällöin laajamittaisempi joukko yrityksiä toimisi samoilla pelisäännöillä, suomalaisyritykset muiden mukana.

kaupallinen neuvos Linda Piirto, ulkoministeriö 

 
Sivun alkuun