Polku kohti ilmastoneutraaliutta: tuoreet skenaariot kuvaavat haasteen kokoluokkaa
Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten noudattaminen edellyttää päämäärätietoisia toimia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Kehitys on kuitenkin kaukana halutusta. Samaan aikaan Suomi pyrkii kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin niin kansallisesti kuin EU:n puheenjohtajamaana. Vastikään julkaistut skenaariot auttavat hahmottamaan ilmastohaasteen suuruutta.
Päästövähennysskenaariot ovat mahdollisia tulevaisuuden kehityspolkuja. Ne eivät ole ennusteita eivätkä varsinkaan päätettyjä politiikkatoimia. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista arvioida mahdollisia vaihtoehtoisia kehityspolkuja ja myös niihin liittyviä kustannuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Suomi: matkalla netto-nollaan vuonna 2035
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johdolla tehty pitkän aikavälin skenaariotyö on juuri päivitetty vastaamaan pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelman tavoitetta, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali (ilmastoneutraali) vuonna 2035. Pyrkimyksenä on siis maamme nettopäästöjen kääntäminen negatiivisiksi 2030-luvun puolivälissä. Skenaarioissa tarkastellaan luonnostieteellisiä päästöjä ja nieluja, eikä esimerkiksi EU:n sääntelyssä määriteltyjä hiilinieluja. Tarvittavia toimia mallinnetaan ennen kaikkea kustannustehokkuuden kannalta.
Tehtyjen skenaarioiden perusteella voidaan todeta, että Suomen ilmastoneutraalius vuonna 2035 on mahdollinen, mutta edellyttää hiilidioksidipäästöjen hinnan merkittävää nostamista – päästökaupan ja tarvittaessa esimerkiksi verotuksen kautta. Kiristynyt ilmastotavoite tarkoittaa skenaarioiden mukaan sitä, että kustannukset kohoavat vuoden 2035 tienoilla vaikuttaen myös talouskasvuun.
Olennaisin johtopäätös on, että tarvitaan kattavia ja johdonmukaisia päästövähennystoimia kaikilla olennaisilla päästösektoreilla – energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä jne. – sekä riittävän suuria, noin 20 miljoonan CO2-tonnin vuotuisia hiilinieluja. Nettopäästötavoitteemme kannalta olennaisen metsien hiilinielun tulevaan kokoon sisältyy kuitenkin merkittävä epävarmuus, kuten Luonnonvarakeskuksen analyyseista käy ilmi.
Tehtyjen skenaarioiden perusteella voidaan todeta, että Suomen ilmastoneutraalius vuonna 2035 on mahdollinen, mutta edellyttää hiilidioksidipäästöjen hinnan merkittävää nostamista – päästökaupan ja tarvittaessa esimerkiksi verotuksen kautta.
Poliittiset linjaukset päästövähennystoimien kohdentamisesta tehdään vuosina 2020-2021. Tällöin laaditaan laajan selvitystyön pohjalta uusi kansallinen ilmasto- ja energiastrategia sekä päästökaupan ulkopuolisia toimialoja koskeva keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma. Tässä yhteydessä huomioidaan muun muassa sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset.
Samaan aikaan Brysselissä
Edellä kuvatun skenaariotyön ajankohtaisena tarkoituksena – on pohjustaa EU:n energiaunionin hallintomallin mukaista kansallista pitkän aikavälin strategiaa, joka tulee toimittaa komissiolle 1.1.2020 mennessä. Kunkin jäsenvaltion tekemä, vuoteen 2050 ulottuva kansallinen strategia luo edellytyksiä myös EU:n yhteiselle ilmastotavoitteelle. Jokainen maa haluaa varmasti luoda uskottavan näkymän siitä, millaisin toimin ilmastoneutraalius on saavutettavissa. Jo pelkästään investointitarve on valtava siirryttäessä fossiilisista polttoaineista päästöttömiin energialähteisiin, energiatehokkuutta unohtamatta.
EU:n yhteinen pitkän aikavälin tavoite – ilmastoneutraalius 2050 – on tarkoitus linjata joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Suomen työ EU:n neuvoston puheenjohtajana tänä syksynä on perustunut siihen, että kaikki relevantit ministerikokoonpanot ovat keskustelleet keinoista tämän pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt on siis korkean tason päätöksenteon aika.
Globaaliin ongelmaan tarvitaan globaalit ratkaisut
Ilmastonmuutos on kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma ja sen pysäyttämiseksi tarvitaan toimia kaikkialla. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n uunituore World Energy Outlook antaa varsin lohduttoman tilannekuvan: kuilu odotusten ja käytännön ilmastotoimien välillä on huima. Energiankäytön päästöjen määrä – toisin sanoen fossiilisten polttoaineiden käyttö – oli 2018 suurempi kuin koskaan. Olemme kovaa vauhtia erkanemassa kestävän kehityksen skenaariosta.
Positiivinen pilkahdus on siinä, että uusiutuvasta energiasta on tulossa yhä laajemmin kilpailukykyistä ja siihen myös investoidaan. Muutoksen tahti on kuitenkin aivan liian hidas Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden kannalta, erityisesti globaalin lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen.
Ekologisesti kestävät ratkaisut voidaan saada aikaan vain ottamalla huomioon myös taloudellinen kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Käytännössä tarvitaan laajalla rintamalla sellaisia päästöttömiä ja vähähiilisiä teknologioita, joihin myös kehittyvillä talouksilla on varaa. Tässä EU:lla ja muilla kehittyneillä mailla on keskeinen vastuu, kuten Helsingissä järjestetyssä EU:n SET-Plan konferenssissakin todettiin. IEA:n sanoin: ilmastotyössä ihmiset, yritykset ja investoijat voivat tehdä paljon, mutta hallitusten on otettava johtava rooli.
Riku Huttunen on työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja
