EU:n uutta asetusta vastavuoroisesta tunnustamisesta aletaan soveltaa huhtikuussa 2020. Sen tavoitteena on parantaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla silloin, kun tavara on jo myynnissä jonkin jäsenmaan markkinoilla ja se halutaan tuoda myös jonkin toisen jäsenmaan markkinoille, jossa tavaralle on asetettu kansallisia vaatimuksia.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohta on, että tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti ellei ole erikseen tehty päätöstä rajoittaa tavaroiden markkinoille pääsyä.

Vanha asetus toiminut huonosti

Edellinen asetus vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta ei ole tuonut odotettuja hyötyjä, jonka takia sitä on ollut tarve päivittää. Asetusta ei tunneta, ja viranomaisyhteistyö on ollut riittämätöntä. Lisäksi asetuksen soveltamisalaan ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamiskäytäntöihin on liittynyt oikeudellista epävarmuutta niin yritysten kuin viranomaisten näkökulmasta.

EU:n sisäistä kauppaa käydään vähemmän niiden tuotteiden osalta, joita koskevia tuotevaatimuksia ei ole harmonisoitu EU:ssa. Tämän arvioidaan osittain johtuvan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen huonosta toteutumisesta. Vastavuoroisen tunnustamisen paremmalla toteutumisella odotetaankin olevan positiivisia vaikutuksia rajat ylittävän sisämarkkinakaupan kehitykseen. Myös kuluttajille on tarjolla laajempi ja kilpailukykyisempi valikoima tuotteita, kun tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaammin.

Myös kuluttajille on tarjolla laajempi ja kilpailukykyisempi valikoima tuotteita, kun tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaammin.

Mikä muuttuu?

Suurin muutos on, että viranomaisten menettelytapoja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisessa säännellään nyt aikaisempaa tarkemmin. Viranomaisten tulee ottaa asetuksen velvoitteet huomioon omassa toiminnassaan esimerkiksi tekemässään tavaroiden arvioinnissa ja niitä koskevissa päätöksissä. Myös viranomaisen päätöksen sisällöstä on nyt säädetty aikaisempaa tarkemmin. Keskeistä asetuksessa onkin, että viranomaiset kaikissa jäsenmaissa toimisivat menettelyissään yhdenmukaisesti. Tämä tehostaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista käytännössä ja lisää siten oikeusvarmuutta ja läpinäkyvyyttä.

Uuden asetuksen myötä yritykset myös voivat tehdä viranomaiselle niin sanotun itseilmoituksen siitä, että tavara on jo myynnissä toisessa jäsenvaltiossa. Itseilmoitus lisää avoimuutta ja parantaa yritysten mahdollisuuksia osoittaa, että tuote on jo laillisesti markkinoilla EU:n alueella. Lisäksi yritykset voivat hyödyntää sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkostoa SOLVITia sen arvioimiseksi, onko viranomainen soveltanut vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti. SOLVIT on yrityksille nopea ja matalan kynnyksen tapa saada ongelmiinsa apua, jos yritys epäilee, että viranomaiset rajoittavat perusteettomasti tavaran vapaata liikkuvuutta.

Toimeenpano avainasemassa

Keskeistä on asetuksen hyvä ja tehokas toimeenpano kaikissa jäsenmaissa ja kaikilla niillä tuotesektoreilla, joilla asetusta sovelletaan. Ainoastaan näin voidaan riittävän hyvin saavuttaa asetuksen tuomat hyödyt ja mahdollisuudet. Myös yhteistyö jäsenmaiden viranomaisten välillä sekä komission kanssa on tärkeää. Kun näihin kiinnitetään huomiota, ollaan matkalla kohti paremmin toimivia sisämarkkinoita.

Niina Etelävuori, erityisasiantuntija

Uutinen: Uusi EU-asetus tuotteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta voimaan huhtikuussa 2020