Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu rahallinen tuki, jonka työ- ja elinkeinotoimisto tai työllisyyden kuntakokeilukunta voi myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Työnantajan on mahdollista saada palkkatukea vain työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneen henkilön palkkaamiseen.

Palkkatuen avulla työnhakijalla on mahdollisuus saada sellaistakin työtä, johon hänen ammatillinen osaamisensa ei ihan riitä tai hänellä on tehtävissä selviytymiseen vaikuttava vamma tai sairaus.

Tarkoituksena on tukea työttömän työnhakijan pääsyä työmarkkinoille ja auttaa työnantajaa löytämään itselleen sopiva työntekijä.

Hallituksen esityksen tavoitteena edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä ja lisätä palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä.

Palkkatukisääntelyä yksinkertaistetaan. Tavoitteena on, että työnantaja pystyisi ennakoimaan nykyistä paremmin, millä ehdoin ja kuinka paljon tukea työllistämiseen voisi saada. Lisäksi tavoitteena on, että myöntö- ja maksatusprosessi olisi aiempaa nopeampi. Näin palkkatuki houkuttelisi työnantajia, erityisesti yrityksiä, palkkaamaan työttömiä työnhakijoita palkkatuella nykyistä enemmän.

Hallitus esittää myös vamman tai sairauden perusteella myönnettävän palkkatuen määrän korottamista 70 prosenttiin (nykyisin 50 %). Ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävä palkkatuki nousisi 50 prosenttiin riippumatta työttömyyden kestosta (nykyisin 30, 40 tai 50 %). Esimerkiksi nykyään alle vuoden työttömänä olleen ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävä palkkatuki on 30 prosenttia. Jatkossa se olisi 50 prosenttia. Edellä mainitut tuet ovat kaikkien työnantajien käytettävissä.

Jatkossa palkkatuki voitaisiin myöntää toiselle työnantajalle välittömästi edellisen enimmäiskestoisen palkkatukijakson jälkeen, jos palkkatuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Kaikki nykyiset 100 prosenttista palkkatukea saavat työnantajat voisivat saada 100 prosenttista tukea jatkossakin. Tukeen tehtäisiin kuitenkin EU:n valtiontukisääntelyn edellyttämät muutokset. Laajaa taloudellista toimintaa harjoittavien järjestöjen palkkatukea rajoitettaisiin jatkossa niin, että ne voisivat saada 100 prosenttista tukea enimmillään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Toisaalta muutos tuo uusia järjestöjä 100 prosentin palkkatuen piiriin.

Lisäksi hallitus esittää uutta työllistämistukea, jolla edistetään 55 vuotta täyttäneiden työllistymistä.

Uudistuksen pitkän aikavälin työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin 500–1 000 henkilöä.

Palkkatukiuudistus on osa hallituksen työllisyystoimia, joiden tavoitteena on tarjota kaikille mahdollisuus tehdä töitä oman työkyvyn mukaisesti. Työllisyystoimet muodostavat laajan ja monialaisen kokonaisuuden.  Osa keinoista vaikuttaa nopeasti, osa pidemmällä aikavälillä.

Työkykyohjelman hankkeet tuovat työkyvyn tuen palvelut osaksi hyvinvointialueiden toimintaa. Tarkoitus on lisätä palveluiden käyttöä erityisesti kaikkein vaikeimmin työllistyvien tueksi. Valtion erityistehtäväyhtiö Työkanava Oy:n tehtävänä on työllistää vaikeimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä. Yhtiön toiminta käynnistyy vaiheittain vuoden 2022 aikana.

Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakija saa työnhakuunsa yksilöllistä tukea entistä aikaisemmassa vaiheessa ja tiiviimmin. Varhaisella tuella ja henkilökohtaisella palvelulla on tarkoitus ehkäistä työttömyyden pitkittymistä. TE-toimistojen ja kuntakokeilujen asiantuntijat neuvovat työnhaussa, kartoittavat osaamista ja tarjoavat tukipalveluja, kuten koulutuksia työnhakijan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tarvittaessa työnhakija voidaan ohjata myös muihin palveluihin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Lue lisää hallituksen työllisyystoimista

Yhteenveto palkkatuetusta työstä eri tilanteissa uudistuksen keskeisten ehdotusten mukaisena:

*Työnantajan tulee täyttää aina työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset
** Tuen kesto kuitenkin aina enintään työsuhteen pituinen

Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 19.9.2022. Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

Sääntelyä yksinkertaistettaisiin rajaamalla palkkatuki pääosin sellaisten työttömien työnhakijoiden työllistymisen edistämiseksi, jotka ovat epäedullisessa asemassa olevia tai alentuneesti työkykyisiä. 

Palkkatukea voitaisiin jatkossa myöntää 

• 15–24 –vuotiaiden, 
• 50 vuotta täyttäneiden, 
• perusasteen koulutuksen varassa olevien, 
• maahanmuuttajien, 
• vähintään kuusi kuukautta ansiotyötä vailla olleiden sekä 
• alentuneesti työkykyisten työllistymisen edistämiseen. 

Kohderyhmärajaus perustuu EU:n valtiontukisääntelyyn.

Oppisopimuskoulutukseen palkkatukea voitaisiin myöntää myös muiden työttömien työnhakijoiden palkkakustannuksiin.

Palkkatuen myöntämisen perusteena olisi jatkossakin pääsääntöisesti osaamisen puutteet. Alle vuoden työttömänä olleen työllistäminen edellyttäisi jatkossakin, että työttömyyden arvioidaan pitkittyvän ilman palkkatukea.

Kun palkkatuki myönnetään ensimmäistä kertaa vamman tai sairauden perusteella, ei arvioitaisi työntekijän tuottavuutta haettavassa työtehtävässä. Tuen jatko samassa työsuhteessa arvioitaisiin kuitenkin suhteessa työtehtävään, kuten nykyisin.

Työnantajaa koskevia palkkatuen myöntämisedellytyksiä muutettaisiin siten, että palkkatuen myöntämiselle ei olisi estettä, jos työnantaja on palkannut 12 edellisen kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomiensa työntekijöiden tilalle vastaavan määrän työntekijöitä. Työnantajalta ei siis vaadittaisi samojen henkilöiden, vaan saman työntekijämäärän työhönottoa. 

Hyvinvointialueet voisivat saada palkkatukea (ei muutosta nykytilaan, koska samoihin tehtäviin on voinut työllistyä kunnissa).

Palkkatukea ei jatkossa enää myönnettäisi kotitalouksille.

Palkkatuen määrää korotetaan ja yhdenmukaistetaan. Ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävän palkkatuen määrä olisi jatkossa aina 50 prosenttia palkkakustannuksista. Nykyisin tuen määrä vaihtelee työllistettävän henkilön työttömyyden kestosta riippuen ollen joko 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista. 

Vamman tai sairauden perusteella myönnettävä palkkatuki nostettaisiin 50 prosentin tasolta 70 prosentin tasolle.

Työnantajan maksettavaksi tulevia palkan sivukuluja tai lomarahaa ei voisi jatkossa kattaa palkkatuella. Lisäksi tukikelpoisiin kustannuksiin tehtäisiin muita muutoksia, jotta kansallista tulorekisteriä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin palkkatuen maksatuksessa.

Tukikelpoisten kustannusten määritelmää tarkennettaisiin siten, että tukikelpoisina kustannuksina pidetään työntekijälle maksettavaa työaikaan tai urakan suorittamiseen perustuvaa palkkaa ennen vakuutetun lakisääteisten maksujen ja verojen pidätystä. Lisäksi mukaan luettaisiin säännölliseen työaikaan ja työolosuhteisiin liittyvät palkan lisät.

Tukikelpoisiin kustannuksiin ei luettaisi

• työnantajan sivukuluja
• lomarahaa
• työsuhde-etuja
• verottomia tai verollisia korvauksia
• lisä- tai ylityökorvauksia tai työaikapankin rahakorvausta
• sitä palkan osuutta, joka määräytyy tuella palkatun työn tuloksen perusteella tai perustuu työnantajan tulokseen
• palkkaa ajalta, jolloin työnantaja on oikeutettu sairaspäivärahaan tai eräisiin muihin etuuksiin

Palkkatuki myönnettäisiin viideksi tai kymmeneksi kuukaudeksi riippuen palkkatukea edeltävän työttömyyden kestosta. 

• Jos henkilö on ollut alle vuoden työtön, palkkatukea voitaisiin myöntää viideksi kuukaudeksi. Nykyään palkkatuen enimmäiskesto on kuusi kuukautta. Tuen myöntäjällä on mahdollisuus harkita tuen kestoa. Keskimäärin tukijaksot ovat olleet noin 5,1 kuukauden pituisia. 
• Jos henkilö on ollut työtön vähintään 12 kuukautta edeltävän 14 kuukauden aikana, palkkatukea voitaisiin myöntää kymmeneksi kuukaudeksi. Nykyään enimmäiskesto on 12 kuukautta. Tuen myöntäjällä on mahdollisuus harkita tuen kestoa. Keskimäärin tukijaksot ovat olleet vajaan 7 kuukauden pituisia.
• Jos palkkatuki myönnetään vamman tai sairauden perusteella, palkkatukea voitaisiin myöntää ensimmäisellä kerralla kymmeneksi kuukaudeksi ja myöhemmin jatkoa samaan työsuhteeseen enintään 24 kuukautta kerrallaan. Nykyään tukea voidaan myöntää jo ensimmäisellä kerralla enintään 24 kuukaudeksi, mutta harkinta tuen myöntämisestä on tiukempi kuin ehdotetussa mallissa. 

Palkkatuki myönnetään kuitenkin nykyisin ja jatkossa enintään työsuhteen keston ajaksi.

Jos työntekijän vamma tai sairaus alentaa hänen tuottavuuttaan olennaisesti sekä pysyvästi tai pysyväisluonteisesti, voitaisiin palkkatukijaksoa jatkaa 10 kuukauden jälkeen enintään 24 kuukautta kerrallaan. 

Jatkossakin yli 60 vuotta täyttäneestä pitkään työttömänä olleesta henkilöstä voitaisiin myöntää uusi palkkatuki samaan työsuhteeseen enintään 24 kuukauden jaksoissa.

Oppisopimuskoulutukseen tuki voitaisiin nykyistä vastaavasti myöntää koko koulutuksen keston ajaksi. 

Nykyisin enimmäiskestoisen palkkatukijakson jälkeen henkilön tulee olla työtön vähintään 10 kuukautta ennen kuin tämä voi työllistyä uudelleen palkkatuella (ns. jäähysääntö). Jatkossa palkkatuki voitaisiin myöntää toiselle työnantajalle välittömästi edellisen enimmäiskestoisen palkkatukijakson jälkeen, jos palkkatuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Laki sosiaalisista yrityksistä kumottaisiin ja näin ollen siihen liittyneet palkkatuen määrään ja kestoon liittyneet poikkeukset.

Työnantaja voisi siirtää tuella palkatun toisen työnantajan (käyttäjäyritys) tehtäviin. Nykyisen ilmoitusmenettelyn sijasta siirtoa tulisi jatkossa hakea TE-toimistosta tai työllisyyden kuntakokeilusta. Siirron aikana palkkatuen määrä voi olla enintään se määrä, joka käyttäjäyritykselle voitaisiin myöntää, jos se itse hakisi palkkatukea. Tuen määrä ei kuitenkaan voisi olla enempää kuin varsinaiselle työnantajalle myönnetty määrä. Palkkatuen määrää laskettaisiin siirtämisen ajaksi, jos käyttäjäyritys olisi oikeutettu pienempään palkkatukeen kuin varsinainen työnantaja.

Tavoitteena on ehkäistä kilpailun vääristymistä ja varmentaa, että työtehtävät käyttäjäyrityksessä ovat palkkatuen maksamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisia. Lisäksi kilpailun vääristymistä ehkäistäisiin siten, että käyttäjäyrityksen edellytettäisiin maksavan siirretystä henkilöstä käypä korvaus. Käyttäjäyrityksen maksamana käypänä korvauksena voitaisiin pitää summaa, jolla käyttäjäyrityksen kustannus työpanoksesta on vähintään sen suuruinen kuin tämän hakiessa palkkatuen itse. Ylärajaa käyvälle korvaukselle ei voida tarkasti asettaa.

100 % palkkatuki voitaisiin myöntää yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle
yhdyskunnalle (jäljempänä järjestö), jos

• henkilö on ollut työtön vähintään 24 kuukautta viimeisten 28 kuukauden aikana ja
• työllistettävä työskentelee enintään 65 % työajalla alan enimmäistyöajasta. 

Edellä mainituilta osin ehdotettu malli vastaa nykytilaa. Palkkatuen kansallista lainsäädäntöä on kuitenkin muutettava EU:n valtiontukisääntelyn mukaiseksi seuraavalla tavalla:

• 100 % palkkatuki voitaisiin myöntää järjestölle, jonka toiminnalla ei ole TE-toimiston tai työllisyyden kuntakokeilukunnan tekemän arvion mukaan vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (kauppavaikutus). 
• Jos järjestön toiminnalla on vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, se voisi saada 100 % palkkatukea enimmillään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Kyseessä on EU:n valtiontukisääntelyn mukainen vähämerkityksellinen tuki eli de minimis -tuki. Vuositasolla 100 % tuella voisi työllistää keskimäärin 5 henkilöä.

Kaikki nykyiset 100 prosenttista tukea saavat työnantajat voisivat siis saada 100 prosenttista tukea jatkossakin. Muutos rajoittaisi 100 prosentin palkkatuen käyttöä niiden järjestöjen kohdalla, jotka harjoittavat laajaa taloudellista toimintaa. Muutos kuitenkin myös laajentaa järjestöjen mahdollisuuksia hyödyntää 100 prosenttista tukea. Sellaiset järjestöt, jotka eivät aiemmin ole saaneet 100 prosentin palkkatukea, voisivat jatkossa saada sitä de minimis -tukena.

Tällä hetkellä kaikista palkkatuella työllistetyistä vajaat 20 prosenttia on työllistetty 100 prosentin palkkatuella.

Jatkossa 100 % palkkatuki voitaisiin myöntää järjestölle, jonka toiminnalla ei ole TE-toimiston tai työllisyyden kuntakokeilukunnan tekemän arvion mukaan vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (kauppavaikutus). 

Jos järjestön toiminnalla on vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, se voisi saada 100 % palkkatukea enimmillään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana. 

Kauppavaikutuksen arvioinnissa sovellettaisiin seuraavia kriteerejä:

• Myytyjen tavaroiden ja palveluiden arvo on alle 200 000 euroa vuodessa;
• Tavaroita ja palveluita ei ole mahdollista tilata verkosta tai käyttää verkossa pois lukien tilanteet, joissa markkinointia tapahtuu verkossa, mutta tavara tulee noutaa tietystä paikasta tai palvelu kuluttaa tietyssä paikassa;
• Kaikki tai lähes kaikki asiakkaat ovat Suomessa asuvia henkilöitä tai Suomeen rekisteröityjä organisaatioita; ja
• Tavaroiden ja palveluiden tarjoaminen tapahtuu vain yhden tai muutaman keskenään rajanaapureina olevan kunnan alueella. Edellytyksenä on, että yli 90 prosenttia asiakkaana olevista luonnollisista henkilöistä asuu edellä mainitulla toiminta-alueella.

Arvioinnin perusteet pohjaavat Euroopan komission päätöksiin kauppavaikutuksen arvioinnista.

Järjestöillä tarkoitetaan yhdistyksiä, säätiöitä ja uskonnollisia yhdyskuntia.

Uudistuksessa ehdotetaan otettavaksi käyttöön 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki. Tuki myönnettäisiin ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Tuki myönnettäisiin, jos

• työllistettävä on täyttänyt 55 vuotta ja ollut työttömänä vähintään 24 kuukautta viimeisten 28 kuukauden aikana, ja
• tuella palkattu henkilö työskentelee tuen saajan palveluksessa työsopimuksen mukaan vähintään 25 tuntia viikossa tai vähintään 65 prosenttia alan enimmäistyöajasta, ja
• lisäksi muut myöntämisen ehdot täyttyvät.

Tukea maksettaisiin 70 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista 10 kuukaudelta, kuitenkin enintään työsuhteen keston ajalta. Tukikelpoisina kustannuksina pidettäisiin samoja palkkakustannuksia kuin palkkatuetussa työssä.

Työllistämisen arvioidaan painottuvan jonkin verran aiempaa enemmän osatyökykyisiin, kotoutujiin, nuoriin, ikääntyneisiin ja pelkän perusasteen varassa oleviin henkilöihin. Lisäksi useampi työnantaja olisi oikeutettu palkkatukeen.

Kohderyhmään ja harkintaan liittyvät muutokset voivat vaikuttaa tuella työllistettyjen määrään, mutta tätä ei ole pääosin mahdollista arvioida numeerisesti.

Tukikelpoisiin kustannuksiin ehdotetut muutokset vähentävät kunnille velvoitetyöllistämisestä maksettavan tuen määrää. Muun palkkatuen osalta tukiprosenttien ja tukikelpoisten kustannusten yhteisvaikutuksesta:

• Palkkatuen määrä kasvaisi nykyisestä arviolta hieman alle puolessa palkkatukijaksoista.
• Arviolta noin neljäsosassa palkkatukijaksoista tuen määrä pysyisi suurin piirtein samana.
• Arviolta vajaassa kolmasosassa jaksoista tuen määrä olisi nykyistä pienempi.
• Suurempi tuki lisää palkkatuetun työn kysyntää ja pienempi tuki vähentää kysyntää. 

Tuen ehtojen yksinkertaistamisella ja maksatukseen liittyvillä muutoksilla pyritään tekemään
palkkatuki työnantajan näkökulmasta houkuttelevaksi ja siten kasvattaa
palkkatuella työllistettyjen määrää. Tälle ei ole mahdollista arvioida numeerisia vaikutuksia.

Uudistus koostuu useista erilaisista elementeistä, joiden kaikkien vaikutuksiin liittyy epävarmuutta. Osa muutoksista on omiaan laskemaan palkkatuella työllistettyjen määrää ja osa kasvattamaan. Työllistettyjen määrää kasvattavat elementit kohdentuvat erityisesti yrityksiin, joissa palkkatuella työllä on tutkimusten mukaan eniten positiivisia työllisyysvaikutuksia. Tämän johdosta pitkällä aikavälillä tukijakson jälkeen työllisenä olevien määrän arvioidaan kasvavan noin 500–1000 henkilöllä.

Tukijaksojen kestoihin liittyvät muutokset voivat johtaa keskimäärin työllistettynä olevien henkilöiden määrän vähenemiseen tai kasvuun. Enimmillään palkkatuella työllistettyjen määrän arvioidaan voivan laskea noin 1 000 henkilötyövuodella ja kasvavan enimmillään noin 3 500 henkilötyövuodella. Ääripäiden toteutuminen on epätodennäköistä. Vaikutusten arvioidaan asettuvan todennäköisimmin ääripäiden puoliväliin, jolloin tuella työllistettyjen määrä kasvaisi maltillisesti.

100 % palkkatuella työllistettyjen määrä olisi arviolta noin 60–70 % nykyisestä 100 % tuella työllistettyjen määrästä.

Osa työnantajista työllistäisi todennäköisesti myös alemmilla tukiprosenteilla, joten muutos
kokonaismäärässä ei ole välttämättä näin suuri. Arvioiden mukaan 100 % palkkatuettujen määrä vähenisi 900 henkilöllä ja 500 henkilöä työllistyisi alemmilla tukiprosenteilla.

Kaikki nykyiset 100 % tukea saavat työnantajat voisivat saada 100 % tukea jatkossakin ja lisäksi
työnantajien joukko laajenisi jonkin verran. Alle viisi henkilöä vuodessa työllistäviin työnantajiin
muutoksella ei olisi useimmissa tilanteissa vaikutusta. Tätä suurempiin laajaa taloudellista toimintaa harjoittaviin työnantajiin muutos vaikuttaisi siten, että 100 % tuella työllistettyjen määrä olisi rajattu keskimäärin noin viiden henkilön tasolle vuodessa. Jos taloudellinen toiminta on vähäistä, ei rajoitusta kuitenkaan ole. Muutos ei vaikuta mahdollisuuteen työllistää alemmilla tukiprosenteilla.