Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu rahallinen tuki, jonka työ- ja elinkeinotoimisto tai työllisyyden kuntakokeilussa mukana oleva kunta voi myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Työnantajan on mahdollista saada palkkatukea vain työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneen henkilön palkkaamiseen.

Palkkatuen avulla työnhakijalla on mahdollisuus saada sellaistakin työtä, johon hänen ammatillinen osaamisensa ei ihan riitä tai hänellä on tehtävissä selviytymiseen vaikuttava vamma tai sairaus.

Tarkoituksena on tukea työttömän työnhakijan pääsyä työmarkkinoille ja auttaa työnantajaa löytämään itselleen sopiva työntekijä.

Hallituksen tavoitteena on yksinkertaistaa palkkatukea koskevia säännöksiä ja lisätä siten palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä. Näin pyritään lisäämään palkkatuen vaikuttavuutta ja nostamaan työllisyysastetta.

Uudistuksen tavoitteena on vähentää palkkatukeen liittyvää byrokratiaa yksinkertaistamalla palkkatukijärjestelmää siten, että järjestelmä olisi ennakoitavampi ja palkkatuen myöntö- ja maksatusprosessi nopeampi ja houkuttelisi työnantajia, erityisesti yrityksiä, palkkaamaan työttömiä työnhakijoita palkkatuella nykyistä enemmän.

Uutena ehdotetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea.

Palkkatukeen tehdään EU:n valtiontukisäätelyn edellyttämät muutokset ja 100 prosenttista palkkatuen käyttöä rajoitetaan suurimpien taloudellista toimintaa harjoittavien yhteisöjen osalta. Muutos tuo myös uusia työnantajia palkkatuen piiriin.

Uudistuksen pitkän aikavälin työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin 500–1 000 henkilöä.

Palkkatukea koskeva hallituksen esitysluonnos on lausuntokierroksella 1.4.–27.5.2022. 

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuussa 2022. Esitysluonnos liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

Palkkatukijärjestelmää yksinkertaistettaisiin rajaamalla palkkatuki sellaisten työttömien työnhakijoiden työllistymisen edistämiseksi, jotka ovat EU:n valtiontukisääntelyn ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuja alentuneesti työkykyisiä tai epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä. 

Palkkatukea voitaisiin jatkossa myöntää 

• 15–24 -vuotiaiden 
• 50 vuotta täyttäneiden, 
• perusasteen koulutuksen varassa olevien, 
• maahanmuuttajien ja 
• vähintään kuusi kuukautta ansiotyötä vailla olleiden sekä 
• alentuneesti työkykyisten työllistymisen edistämiseen. 

Oppisopimuskoulutukseen palkkatukea voitaisiin myöntää myös muiden työttömien työnhakijoiden palkkakustannuksiin.

Nykyisin palkkatukea voidaan myöntää periaatteessa kenestä tahansa työttömästä, mutta ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolisista työnhakijaryhmistä tuki myönnetään de minimis -tukena.

Palkkatuen myöntämisen perusteena olisi jatkossakin pääsääntöisesti osaamisen puutteet. Alle vuoden työttömänä olleen työllistäminen edellyttäisi jatkossakin, että työttömyyden arvioidaan pitkittyvän ilman palkkatukea.

Vamman tai sairauden perusteella tuki myönnettäisiin ensimmäisellä kerralla sillä perusteella, että työnhakijan pysyväisluonteinen vamma tai sairaus olennaisesti vaikeuttaa henkilön työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Jatkossa arviota ei tehtäisi suhteessa työtehtävään. Tuen jatko samassa työsuhteessa arvioitaisiin kuitenkin edelleen suhteessa työtehtävään.

Työnantajaa koskevia palkkatuen myöntämisedellytyksiä muutettaisiin siten, että palkkatuen myöntämiselle ei olisi estettä, jos työnantaja on palkannut 12 edellisen kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomiensa työntekijöiden tilalle vastaavan määrän työntekijöitä. Työnantajalta ei siis vaadittaisi samojen henkilöiden, vaan saman työntekijämäärän työhönottoa. 

Hyvinvointialueet voisivat saada palkkatukea (ei muutosta nykytilaan, koska samoihin tehtäviin on voinut työllistyä kunnissa).

Palkkatukea ei jatkossa enää myönnettäisi kotitalouksille.

Palkkatukijärjestelmää yksinkertaistettaisiin yhdenmukaistamalla palkkatuen määrää. Ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävän palkkatuen määrä olisi 50 prosenttia palkkakustannuksista. Nykyisin tuen määrä vaihtelee työllistettävän henkilön työttömyyden kestosta riippuen ollen joko 30, 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista.

Palkkatuen määrä olisi kuitenkin 70 prosenttia palkkakustannuksista, jos työttömän työnhakijan mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun fyysisen tai psyykkisen vamman tai sairauden vuoksi. Nykyisin vamman tai sairauden perusteella myönnetyn palkkatuen määrä on 50 prosenttia palkkauskustannuksista. 

Työnantajan maksettavaksi tulevia palkan sivukuluja tai lomarahaa ei voisi jatkossa kattaa palkkatuella. Lisäksi tukikelpoisiin kustannuksiin tehtäisiin muita muutoksia, jotta kansallista tulorekisteriä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin palkkatuen maksatuksessa.

Tukikelpoisten kustannusten määritelmää tarkennettaisiin siten, että tukikelpoisina kustannuksina pidetään työntekijälle maksettavaa työaikaan tai urakan suorittamiseen perustuvaa palkkaa ennen vakuutetun lakisääteisten maksujen ja verojen pidätystä. Lisäksi mukaan luettaisiin säännölliseen työaikaan ja työolosuhteisiin liittyvät palkan lisät.

Tukikelpoisiin kustannuksiin ei luettaisi

• työnantajan sivukuluja
• lomarahaa
• työsuhde-etuja
• verottomia tai verollisia korvauksia
• lisä- tai ylityökorvauksia tai työaikapankin rahakorvausta
• sitä palkan osuutta, joka määräytyy tuella palkatun työn tuloksen perusteella tai perustuu työnantajan tulokseen
• palkkaa ajalta, jolloin työnantaja on oikeutettu sairaspäivärahaan tai eräisiin muihin etuuksiin

Palkkatuki haettaisiin maksuun palkanmaksukausittain. Tuen enimmäismäärä määritettäisiin palkanmaksukauden pituuden mukaan ja siitä säädettäisiin asetuksella. Nykyisin palkkatuki haetaan maksuun yhden, kahden tai kolmen kuukauden maksatusjaksoissa.

Palkkatuki myönnettäisiin viideksi tai kymmeneksi kuukaudeksi riippuen palkkatukea edeltävän työttömyyden kestosta. Kymmenen kuukauden tukijakso edellyttäisi, että työnhakijan työttömyys on kestänyt vähintään 12 kuukautta edeltävän 14 kuukauden aikana tai tuki myönnetään vamman tai sairauden perusteella. Jos työsuhde on viittä tai kymmentä kuukautta lyhyempi, tuki myönnetään työsuhteen keston ajaksi. TE-toimistolla ei olisi enää harkintavaltaa palkkatukijakson keston määrittämiseksi. 

Jos työntekijän vamma tai sairaus alentaa hänen tuottavuuttaan olennaisesti sekä pysyvästi tai pysyväisluonteisesti, voitaisiin palkkatukijaksoa jatkaa 10 kuukauden jälkeen enintään 24 kuukautta kerrallaan. 

Jatkossakin yli 60 vuotta täyttäneestä vähintään 12 kk työttömänä olleesta henkilöstä voitaisiin myöntää uusi palkkatuki samaan työsuhteeseen enintään 24 kk:n jaksoissa.

Oppisopimuskoulutukseen tuki voitaisiin nykyistä vastaavasti myöntää koko koulutuksen keston ajaksi. 

Palkkatuen myöntäminen uudestaan saman henkilön työllistymisen edistämiseksi olisi mahdollista ilman tietyn kestoista työttömyyttä edellyttäen, että henkilö kuuluu edelleen palkkatuen kohderyhmiin ja tuen myöntämisen edellytykset muutoin täyttyvät. Tukea ei kuitenkaan voisi myöntää uudestaan työnantajalle, jolle on myönnetty aiemmin palkkatukea saman henkilön palkkakustannuksiin. 

Nykyisin enimmäiskestoisen palkkatukijakson jälkeen henkilön tulee olla työtön vähintään 10 kuukautta ennen kuin tämä voi työllistyä uudelleen palkkatuella. Jos enimmäiskesto ei ole aiemmassa palkkatuetussa työssä täyttynyt, alkaa enimmäiskeston laskenta uudelleen, kun on kulunut 24 kuukautta edellisen palkkatukijakson päättymisestä. Nykyisin ei ole lainsäädännöllä rajoitettu sitä, että sama työnantaja työllistää toistuvasti samoja henkilöitä palkkatuella.

Laki sosiaalisista yrityksistä kumottaisiin ja näin ollen siihen liittyneet palkkatuen määrään ja kestoon liittyneet poikkeukset.

Palkkatuen saaja voisi siirtää tuella palkatun toisen työnantajan (käyttäjäyritys) tehtäviin. Nykyisen ilmoitusmenettelyn sijasta jatkossa siirtoa tulisi hakea ja TE-toimisto tekisi siirtämisestä päätöksen. Menettelyn tarkoituksena on varmistaa se, että käyttäjäyritystä koskisivat samat työnantajaa koskevat edellytykset kuin tämän hakiessa itse palkkatukea. Lisäksi ehkäistäisiin kilpailun vääristymistä ja varmennettaisiin, että työtehtävät käyttäjäyrityksessä ovat palkkatuen maksamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisia. 

Kilpailun vääristymistä ehkäistäisiin siten, että käyttäjäyrityksen edellytettäisiin maksavan edelleen siirretystä henkilöstä käypä korvaus ottaen huomioon sen, että varsinainen työnantaja saa henkilöstä palkkatukea. Lisäksi palkkatuen määrää laskettaisiin edelleen siirtämisen ajaksi, mikäli käyttäjäyritys olisi oikeutettu pienempään palkkatukeen kuin varsinainen työnantaja. Tuen määrää ei kuitenkaan korotettaisi edelleen siirtämisen ajaksi, mikäli käyttäjäyritys voisi saada varsinaista työnantajaa korkeampaa tukea tämän hakiessa itse palkkatukea.

EU:n valtiontukisääntöjä sovellettaisiin silloin, kun kaikki valtiontuen tunnusmerkit täyttyvät:

1. julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin eli taloudelliseen toimintaan (yksikön oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä arvioinnissa)
2. etu on valikoiva eli kohdistuu vain tiettyihin yrityksiin
3. toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa 
4. toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Palkkatuen myöntäminen on julkisten varojen kanavointia, joten valtiontukisääntelyn arviointi tulee palkkatuen kohdalla kyseeseen. 

Nykyisin palkkatuen, työvoimakoulutuksen yhteishankinnan, työolosuhteiden järjestelytuen ja työvoimapoliittisen avustuksen myöntämisessä muuhun kuin elinkeinotoiminnaksi katsottavaan toimintaan ei sovelleta valtiontukisääntelyä. Nykyisin elinkeinotoiminnaksi katsottavan toiminnan määrittelyyn liittyy tulkintahaasteita, eikä soveltaminen vastaa valtiontukisääntelyn mukaista arviointia. Uudistuksen yhteydessä kansallista sääntelyä muutettaisiin yhdenmukaisemmaksi EU:n valtiontukisääntelyn kanssa. 

Yhteishankintakoulutusten ja työolosuhteiden järjestelytuen osalta valtiontukisääntelyä sovellettaisiin jatkossa silloin, kun koulutus tai tuki kohdentuu taloudellista toimintaa harjoittavalle työnantajalle. Työllisyyspoliittisen avustuksen ja 100 prosentin palkkatuen kohdalla valtiontukisääntelyä ei sovellettaisi, mikäli avustuksen tai tuen saajan toiminnalla ei arvioida olevan vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Arvioinnin kriteereistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

100 % palkkatuki voitaisiin myöntää yhdistykselle, säätiölle tai rekisteröidylle uskonnolliselle
yhdyskunnalle (järjestö) vähintään 24 kuukautta viimeisten 28 kuukauden aikana työttömänä olleesta henkilöstä enintään 65 % työajalle alan enimmäistyöajasta. Tältä osin ehdotettu malli vastaa nykytilaa.

100 % palkkatuki voitaisiin myöntää muuna kuin valtiontukena sellaiselle järjestölle, jonka toiminnalla ei ole palkkatuen myöntäjän tekemän arvion mukaan vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (kauppavaikutus). Arvioinnissa sovellettaisiin seuraavia kriteerejä:

• Myytyjen tavaroiden ja palveluiden arvo on alle 100 000 euroa vuodessa.
• Tavaroita ja palveluita ei ole mahdollista tilata verkosta tai käyttää verkossa pois lukien tilanteet, joissa markkinointia tapahtuu verkossa, mutta tavara tulee noutaa tietystä paikasta tai palvelu kuluttaa tietyssä paikassa.
• Lähes kaikki tai kaikki asiakkaat ovat Suomessa asuvia henkilöitä tai Suomeen rekisteröityjä organisaatioita.
• Tavaroiden ja palveluiden tarjoaminen tapahtuu vain yhden tai muutaman keskenään rajanaapureita olevan kunnan alueella. Yli 90 % asiakkaana olevista luonnollisista henkilöistä asuu ja asiakkaana olevista muista oikeushenkilöistä kotipaikka on edellä mainitulla toiminta-alueella tai jos toimintaa on vain yhden kunnan alueella, yli 90 % asiakkaana olevista luonnollisista henkilöistä asuu ja asiakkaana olevista muista oikeushenkilöistä kotipaikka on tämän kunnan ja sen naapurikuntien alueella.

Jos järjestö harjoittaa toimintaa, jolla on kauppavaikutus, 100 % tuki myönnettäisiin de minimis –tukena:

• Kaikki yhdistykset, säätiöt ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada 100 % palkkatukea
• Tältä osin de minimis -asetuksen enimmäismäärä (useimmissa tilanteissa 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana yhdelle tuen saajalle) rajoittaa 100 % tuella työllistettyjen määrää. Määrä vastaa keskimääräisin hinnoin noin 14 henkilön työllistämistä 100 % palkkatuella 10 kuukauden ajaksi.
• 100 % tuen myöntämistä rajoittaisivat myös mahdolliset muut de minimis -tuet.

Uudistuksessa ehdotetaan otettavaksi käyttöön 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki. Tuki myönnettäisiin ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Tuki myönnettäisiin, jos

• työllistettävä on täyttänyt 55 vuotta ja ollut työttömänä vähintään 24 kuukautta viimeisten 28 kuukauden aikana, ja
• tuella palkattu henkilö työskentelee tuen saajan palveluksessa työsopimuksen mukaan vähintään 25 tuntia viikossa tai vähintään 65 prosenttia alan enimmäistyöajasta, ja
• työnantaja sitoutuu maksamaan vähintään kyseiseen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai, jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaisen ja kohtuullisen palkan kyseisestä työstä.

Edellä mainitusta poiketen tukea ei myönnettäisi, jos

• palkkatuesta säädetyt työnantajaa koskevat edellytykset eivät täyty tai
• tuella palkattavan palkka määräytyisi yksinomaan työn tuloksen perusteella tai henkilö palkataan vuorotteluvapaan sijaiseksi.

Työnantajaan liittyvät tuen myöntämisen edellytykset olisivat pitkälti samoja kuin palkkatuessa, mutta TE-toimistolla ei olisi harkintavaltaa esimerkiksi verovelkojen osalta, vaan verovelat estäisivät tuen myöntämisen. Palkkatuen kohdalla työnantajalle voitaisiin harkinnan jälkeen myöntää palkkatuki veroveloista huolimatta esimerkiksi tilanteessa, jossa työnantajalla on esittää maksusuunnitelma ja velkojen määrä on vähäinen. 

Tukea maksettaisiin 70 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista 10 kuukaudelta, kuitenkin enintään työsuhteen keston ajalta. Tukikelpoisina kustannuksina pidettäisiin samoja palkkakustannuksia kuin palkkatuetussa työssä. 

Tukijakso voitaisiin keskeyttää palkanmaksun keskeytyessä vähintään kuukaudeksi, esimerkiksi lomautuksen vuoksi. Tukijaksoa jatkettaisiin keskeytyksen verran, jos työnantajaa ja työsuhdetta koskevat edellytykset edelleen täyttyvät. Työllistämistukeen sovellettaisiin myös, mitä säädetään palkkatuen maksamisen esteistä ja palkkatuesta liikkeenluovutustilanteissa.

Työllistämisen arvioidaan painottuvan jonkin verran aiempaa enemmän osatyökykyisiin, kotoutujiin, nuoriin, ikääntyneisiin ja pelkän perusasteen varassa oleviin henkilöihin. Lisäksi useampi työnantaja olisi oikeutettu palkkatukeen.

Kohderyhmään ja harkintaan liittyvät muutokset voivat vaikuttaa tuella työllistettyjen määrään, mutta tätä ei ole pääosin mahdollista arvioida numeerisesti.

Tukikelpoisiin kustannuksiin ehdotetut muutokset vähentävät kunnille velvoitetyöllistämisestä maksettavan tuen määrää. Muun palkkatuen osalta tukiprosenttien ja tukikelpoisten kustannusten yhteisvaikutuksesta:

• Palkkatuen määrä kasvaisi nykyisestä arviolta hieman alle puolessa palkkatukijaksoista.
• Arviolta noin neljäsosassa palkkatukijaksoista tuen määrä pysyisi suurin piirtein samana
• Arviolta vajaassa kolmasosassa jaksoista tuen määrä olisi nykyistä pienempi
• Suurempi tuki lisää palkkatuetun työn kysyntää ja pienempi tuki vähentää kysyntää. 

Tuen ehtojen yksinkertaistamisella ja maksatukseen liittyvillä muutoksilla pyritään tekemään palkkatuki työnantajan näkökulmasta houkuttelevaksi tuotteeksi ja sitä kautta kasvattaa palkkatuella työllistettyjen määrää. Tälle ei ole mahdollista arvioida numeerisia vaikutuksia.

Uudistus koostuu useista erilaisista elementeistä, joiden kaikkien vaikutuksiin liittyy epävarmuutta. Osa muutoksista on omiaan laskemaan palkkatuella työllistettyjen määrää ja osa kasvattamaan. Työllistettyjen määrää kasvattavat elementit kohdentuvat erityisesti yrityksiin, joissa palkkatuella työllä on tutkimusten mukaan eniten positiivisia työllisyysvaikutuksia. Tämän johdosta pitkällä aikavälillä tukijakson jälkeen työllisenä olevien määrän arvioidaan kasvavan noin 500–1000 henkilöllä.

Palkkatuetussa työssä olevien määrä voi laskea, jos kysyntää laskevat elementit toteutuvat kysyntää kasvattavia elementtejä voimakkaammin. Toisaalta kysyntää kasvattavia elementtejä on enemmän. Tukijaksojen kestoihin liittyvät muutokset voivat myös johtaa keskimäärin työllistettynä olevien henkilöiden määrän vähenemiseen tai kasvuun. Enimmillään palkkatuella työllistettyjen määrän arvioidaan voivan laskea noin 1 000 henkilötyövuodella ja kasvavan enimmillään noin 3 500 henkilötyövuodella. Ääripäiden toteutuminen on epätodennäköistä. Vaikutusten arvioidaan asettuvan todennäköisimmin ääripäiden puoliväliin, jolloin tuella työllistettyjen määrä kasvaisi maltillisesti.

100 % palkkatuella työllistettyjen määrä olisi arviolta noin 60–70 % nykyisestä 100 % tuen volyymista.

Osa työnantajista työllistäisi todennäköisesti myös alemmilla tukiprosenteilla, joten muutos kokonaisvolyymissa ei ole välttämättä näin suuri. Poistuvaksi volyymiksi on arvioitu 900 henkilöä ja 500 henkilöä työllistyisi alemmilla tukiprosenteilla.

Kaikki nykyiset 100 % tukea saavat työnantajat voisivat saada 100 % tukea jatkossakin ja lisäksi työnantajien joukko laajenisi jonkin verran. Alle viisi henkilöä vuodessa työllistäviin työnantajiin muutoksella ei olisi useimmissa tilanteissa vaikutusta. Tätä suurempiin laajaa taloudellista toimintaa harjoittaviin työnantajiin muutos vaikuttaisi siten, että 100 % tuella työllistettyjen määrä olisi rajattu keskimäärin noin viiden henkilön tasolle vuodessa. Jos taloudellinen toiminta on vähäistä, ei rajoitusta kuitenkaan ole. Muutos ei vaikuta mahdollisuuteen työllistää alemmilla tukiprosenteilla.