TEMatiikkaa-blogi

Blogit

Koronan vaikutukset työelämään – kasvaako eriarvoisuus?

Antti Närhinen Julkaisupäivä 7.4.2020 8.48 Blogit

Antti Närhinen

Kansainvälisen työjärjestö ILOn satavuotisjuhlavuoden yksi huipentuma oli aikaan saatu vuosisatajulistus työn tulevaisuudesta. Julistuksessa todetaan, kuinka käynnissä olevat kriisit ja inhimilliset katastrofit eri puolilla maailmaa ovat uhka ihmisarvoiselle työlle.

Kirjailua tehtäessä ei kellään kyllä tainnut ollut ajatuksissa koronavirusepidemian tyyppinen maailman laajuinen sosiaalinen ja taloudellinen shokki.

ILOn mukaan COVID-19 aiheuttama työttömien henkilöiden määrän lisäys voi globaalisti olla minimissään runsas 5 miljoonaa ja maksimissaan lähes 25 miljoonaa. Tilastopohja kehittyy kriisin edetessä, ILO tarkentaa arviotaan myöhemmin. Joka tapauksessa tilastokeskuksen Pertti Taskinen on oletettavasti oikeassa todetessaan blogissaan, että helmikuu 2020 jää työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan.

Kriisi ILOn normiston näkökulmasta

ILOn keskeistä osaamisaluetta ovat kansainväliset työelämän yleissopimukset. Kansainvälinen yleissopimus voi kuulostaa varsin vieraalta ja kaukaiselta nyt kun koronavirus on iskenyt globaalin tsunamin lailla työpaikoille lomautusten, uudelleen järjestelyjen, konkurssien, irtisanomisten jne. muodossa.

ILOn normisto toimii kuitenkin hyvänä ja oikeudenmukaisena selkärankana myös käynnissä olevassa kriisissä. Nyt ajankohtaisimmat niistä ovat työterveyteen ja –turvallisuuteen sekä työsuhdeturvaan ja sosiaaliturvaan liittyvät sopimukset. ILO on julkaissut tiiviin kysymyksiä ja vastauksia –tyyppisen COVID-19 oppaan työelämän normien kannalta katsottuna.  

Suomi on ratifioinut suuren osan ILOn yleissopimuksia. Suomessa koronaviruksen vuoksi työntekijöille, yrityksille ja työnantajille tehdyt ja tekeillä olevat määräaikaiset muutokset lainsäädäntöön näyttävät ottavan huomioon niin työntekijöiden turvan kuin työnantajien joustotarpeet. Ehdotuksia myös valmisteltiin yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Näiltä osin ne noudattavat hyvin ILOn periaatteita sekä käytännön ehdotuksia tilanteeseen vastaamiseksi.

Oikeudenmukaisuus koetuksella

Käynnissä oleva poikkeustilanne aiheuttaa suurta inhimillistä, sosiaalista ja taloudellista haittaa. Talous- ja työllisyyspolitiikoissa käyttöön otettujen ja otettavien poikkeustoimien yhdeksi haasteeksi muodostuu niiden oikeudenmukainen kohdentaminen riittävän tasapuolisesti eri henkilöihin ja yrityksiin.

Valtiot ja kansainväliset organisaatiot ovat pitkään penänneet yrityksiltä yhteiskuntavastuuta. Osa on ottanut koppia, osa ei. On mielenkiintoista nähdä, millaista tuulta yhteiskuntavastuu-keskustelu saa purjeisiin kriisin jälkeen ILOssa ja muualla.

Elinkeinoelämä rakentuu usein moninaisiin globaaleihin alihankinta- ja arvonluontiketjuihin. ILO on ollut huolissaan työntekijöiden ja työnantajien oikeus- ja vastuukysymyksien osittaisesta hämärtymisestä näiden ketjutusten koukeroissa. Nyt olemme professori Francis Fukuyaman Helsingin Sanomissa 20.3.2020 esittämän kysymyksen edessä, eli ”ovatko tehokkuuden maksimoimiseksi luodut hauraat ja pitkät toimitusketjut tarpeeksi toimivia kestääkseen sokit, joita tulevaisuus tarjoaa?”

Uhkana on eriarvoisuuden kasvu entisestään – kansallisesti ja kansainvälisesti

Kuten usein kriiseissä, suurimmassa vaarassa ovat jo ennestään heikommassa asemassa ja vailla riittävää turvaa olevat henkilöt. Esimerkiksi yksinyrittäjät, keikkatyöntekijät, maahanmuuttajat, siirtotyöläiset, vammaiset, etniset vähemmistöt ja epävirallisella sektorilla työskentelevät ovat myös koronaviruksen suhteen heikommassa asemassa. Viimeksi mainittu ihmisjoukko kattaa ILOn mukaan runsaat 60 % maapallon työvoimasta, noin 2 miljardia henkilöä.

ILO on pitkään puhunut vähintään perustason sosiaaliturvasta kaikille puolesta. Kriisin keskellä se kuulostaa entistä paremmalta ajatukselta - ainakin paremmalta kuin ikävä kyllä todennäköisempi vaihtoehto eli epävirallisen talouden ja työllisyyden kasvu niihin liittyvine lieveilmiöineen, kuten pahimmillaan pakko- tai lapsityö.

Katse eteenpäin

Jo aikoinaan 1990-luvun alun laman jälkimainingeissa tehdyn tutkimuksen mukaan ne työpaikat, jotka olivat panostaneet henkilöstön ja toimintatapojensa jatkuvaan kehittämiseen, saivat kriisin jälkeen muita nopeammin liiketoiminnan takaisin kasvun mahdollistaviin uomiinsa. Hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri työntekijöiden ja työnantajan kesken on kehittämistoiminnan tärkeä edellytys.

Nyt tätä luottamusta punnitaan karulla tavalla niin työpaikoilla, yrityksissä, kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Samalla on kuitenkin hyvä varautua tulevaan. Uskon, että tällöin työelämän ja työorganisaatioiden kehittämistyössä ja -tutkimuksessa paljon ylistetty luottamuspääoma tulee olemaan keskeisessä asemassa.

Ilman koronaakin työelämän muutokset (kuten teknologian kehittyminen, digitalisaatio, globalisaatio, ilmaston muutos) ovat viime vuosina haastaneet ILOa, sen toimintaa ja säädöspohjaa. Nyt ääriolosuhteissa näiden vaikuttavuutta testataan entisestään.

ILO voisi ottaa koronakriisin tarkempaan tarkasteluun työelämän kannalta, ja pohtia mahdollisia muutostarpeita toimintaansa sen pohjalta. Käynnissä olevaa kansainvälisten yleissopimusten päivitystyötä olisi hyvä jatkaa. ILOn olisi myös tehostettava työtä eriarvoisuuden kasvun ennalta ehkäisemiseksi. Ylipäätänsä ILOn ihmisarvoista lähestymistapaa olisi toivottava noudattaa, kun työmarkkinoilla koittaa elpymisen aika.

Selvää on, ettei ILO ole asiassa yksin. Kansainvälisessä yhteistyössä tarvitaan koordinoituja toimia sekä nyt että kriisistä toipumiseksi.

Kiinnostuneille - ILO on osaltaan avannut koronavirukselle kohdennetun sivuston. Sivusto keskittyy viruksen vaikutuksiin työn ja työelämän kannalta globaalista näkökulmasta.

Antti Närhinen, erityisasiantuntija, Suomen pysyvä edustusto Genevessä

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.