TEMatiikkaa-blogi

TEMatiikkaa-blogissa julkaistaan ministeriön ajankohtaisia aiheita käsitteleviä kirjoituksia.

Teollisuuden suunnittelema ilmastoloikka edellyttää johdonmukaista sääntelyä

Riku Huttunen Julkaisupäivä 10.6.2020 10.03 Blogit

Riku HuttunenSuomalainen teollisuus on tarttunut kiitettävästi haasteeseen tehdä Suomesta ilmastoneutraali. Toimialat ovat nyt laatineet omat tiekarttansa vähähiilisyyteen. Ne sisältävät kunnianhimoisia tavoitteita, mutta myös olennaisen viestin siitä, mitä muutos edellyttää: kilpailukykyistä teknologiaa, massiivisia investointeja sekä vakaata toimintaympäristöä niiden toteuttamiseksi.

Hallituksen pyrkimyksenä on tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. VTT:n ja muiden tutkimuslaitosten tekemät selvitykset osoittavat, että energiaintensiivisen teollisuutemme muutos on tässä aikataulussa avainroolissa. Suuret, päästöjä vähentävät investoinnit painottuisivat tällöin 2030-luvun alkuun.

Toimialojen tiekarttatyö on ollut menestys

Suurimpien muutosten tulee tapahtua toimialoilla, joilla on eniten potentiaalia hiilijalanjäljen (tai -kädenjäljen) muuttamiseen. Keskeisiä tässä suhteessa ovat prosessiteollisuuden toimialat (metsä, kemia ja teknologia) sekä luonnollisesti energiateollisuus. Unohtaa ei millään tavoin sovi muitakaan elinkeinoja alkutuotannosta liikenteeseen ja palveluihin – kaikkiaan13 toimialaa on laatinut tiekarttoja. Ne kaikki tarvitaan mukaan ilmastotalkoisiin.

Teollisuuden muutos edellyttää yhteiskunnan sähköistymistä muun muassa energian eri käyttömuotojen integroinnin (sektori-integraation) samoin kuin vetyteknologioiden ja muiden Power-to-X -ratkaisujen kautta. Sähkön kysynnän merkittävin kasvu ajoittuu 10–15 vuoden päähän. Pelkästään energian tuotantoon ja siirtoon tarvittavat investoinnit ovat seuraavien vuosikymenien aikana arvoltaan kymmeniä miljardeja euroja, samoin teollisuusprosesseihin tarvittavat satsaukset.

Pitkäjänteiset investoinnit on saatava liikkeelle

Tuotannolliset investoinnit, joita toteutetaan 2030-luvulla edellyttävät innovatiivisten teknologioiden kehittämistä pitkälle jo 2020-luvulla. Lähivuosina onkin tarpeen panostaa alan TKI-toimintaan. Keskeinen haaste on uusien ratkaisujen saattaminen laaja-alaisesti kaupallisesti kannattaviksi. Tässä auttaa sääntelyn ja kannustimien kehittäminen.

EU:n päästökauppa on avainasemassa. Tavoitteena tulee olla myös kansainvälisten päästö/hiilimarkkinoiden kehittyminen ilmastoneutraalien ratkaisujen tueksi.

Kotimaan vaikuttavista toimista voidaan mainita TKI-ketjun osana työ- ja elinkeinoministeriön tuet uuden teknologian investointeihin. Demonstraatiohankkeiden kautta edistetään tehokkaasti vähähiilisten ratkaisujen käyttöönottoa.

Suurimpien muutosten tulee tapahtua toimialoilla, joilla on eniten potentiaalia hiilijalanjäljen (tai -kädenjäljen) muuttamiseen. Keskeisiä tässä suhteessa ovat prosessiteollisuuden toimialat (metsä, kemia ja teknologia) sekä luonnollisesti energiateollisuus.

Päästökaupasta aiheutuvien epäsuorien kustannusten korvaamiseksi maksetaan Suomessa ja monissa muissa EU-maissa päästökauppakompensaatiota. Euroopan komissio uudistaa parhaillaan tämän tuen sääntöjä. Suomessa tuen jatkon tulisi nähdäkseni olla riippuvainen sen tulevasta kannustinvaikutuksesta suhteessa muihin mahdollisiin tukimuotoihin.

Hallituksen suunnittelema energiaverouudistus, johon sisältyy muun muassa teollisuuden sähköveron pudotus EU:n sallimaan minimiin, on keskeinen investointien kannalta. Syksyn budjettiriihessä linjattava uudistus edistäisi ilmastoystävällisiä investointeja paitsi pitkällä aikavälillä, osin myös koronaelvytyksen kannalta merkityksellisesti.

Kaiken kaikkiaan ”vihreässä elvytyksessä” tulee pitää ohjenuorana toimien kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta, etenkin kun käytännössä toimitaan velkarahalla. Tämä koskee niin Suomea kuin Eurooppaakin.

Miten EU voi tukea teollisuuden murrosta?

Komission 27.5. julkaisema EU:n elpymispakettiehdotus on itse asiassa vuosia 2021-27 koskeva rahoituskehys ja –suunnitelma, joka täsmentyy neuvottelujen kuluessa. Huomattakoon, että viime joulukuussa julkaistu Green Deal on siinä johdonmukaisesti kuvattu Euroopan kasvustrategiaksi. Kestävän rahoituksen periaatteet ovat vahvasti mukana, toivon mukaan teknologianeutraalilla ja ilmastoa aidosti edistävällä tavalla.

1 850 miljardin euron paketissa on vielä monta kysymysmerkkiä. Siinä painottuu jäsenvaltioiden välien solidaarisuus ja koheesio. Nähtäväksi jää, kuinka paljon se edistää nimenomaan elvytysvaiheessa tarvittavia investointeja. Teollisuuden uudistumisen kannalta tärkeää on, kuinka suuri osa kannustimista lopulta suunnataan aidosti innovaatioita ja kilpailukykyä lisääviin hankkeisiin. Kasvava EU:n rahoitusinstrumenttien kirjo ei varsinaisesti selkeytä tilannetta hankekehittäjien kannalta. Suomalaisilta toimijoilta vaaditaankin erityistä aktiivisuutta rahoituskanavien löytämiseksi.

Tältä kannalta olennainen EU:n Innovaatiorahasto ei ole saamassa lisärahoitusta. Toisaalta vaikkapa energiamurroksesta kärsiville alueille tarkoitettu oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund) saisi aiempaan nähden moninkertaisen rahoituksen.

Elpymispakettia koskevat neuvottelut vievät varmasti aikaa. Suomen taannoisen EU-puheenjohtajakauden kärkiteemasta, eli sektori-integraatiosta annettaneen kuitenkin strategia jo kesäkuussa. Samalla julkaistaan vetystrategia. Molemmat tukevat energiatalouden muutosta.

Kansallinen kattava ilmasto- ja energiastrategia valmisteilla

Suomen kansallisen ilmasto- ja energiastrategian valmistelu on käynnistetty TEM:n johdolla selvityshankkeella. Sen keskeiset linjaukset on määrä tehdä syksyyn 2021 mennessä.

Strategia kattaa kaikki päästöt ja hiilinielut ja sen keskeisenä tarkoituksena on löytää parhaat keinot hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2035. Teollisuuden ja muiden toimialojen vähähiilisyyden tiekartat auttavat tässä työssä paitsi kuvaamalla mahdollisia päästövähennyskeinoja ja -aikatauluja myös – mikä tärkeintä – identifioimalla edellytyksiä, joilla muutos voidaan toteuttaa.

Riku Huttunen, ylijohtaja, TEM:n energiaosaston osastopäällikkö

Lisää kommentteja