Tuottavuuden ja talouden kasvu on nostettava yhteiskuntapolitiikan tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Professori Matti Pohjola perustelee työ- ja elinkeinoministeriölle tekemässään raportissa Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus – Suomi kansainvälisessä vertailussa, miksi näin on.

Pohjola on huolissaan siitä, että työn tuottavuuden sijaan talouspoliittinen keskustelu on keskittynyt työllisyysasteen nostamiseen ja julkisen talouden tasapainottamiseen. Tämän hän arvelee johtuvan siitä, että työpaikat, verot ja julkiset menot ovat sekä äänestäjille, medialle että poliittisille päättäjille konkreettisia asioita. Tuottavuus puolestaan on abstraktimpia asia, josta talouspolitiikan päätöksentekijät eivät pysty suoraan päättämään, sillä se syntyy työpaikolla.

Tuottavuutta nostamalla parempaa elintasoa ja hyvinvointia

Pohjola muistuttaa, että ihmisten tulotaso ei nouse juurikaan sen vuoksi, että he tekevät enemmän työtä, vaan siksi, että palkat nousevat. Palkkojen nousu taas perustuu työn tuottavuuden kasvuun eli siihen, että työtuntia kohden saadaan aikaan enemmän ja aiempaa parempilaatuisia tavaroita ja palveluita.

Aineellisen elintason kasvattaminen ei itsessään ole enää yhtä tärkeä tavoite kuin silloin, kun suomalaiset olivat köyhiä. Se on kuitenkin edelleen tärkeä keino tavoitella niitä asioita, joita pidämme hyvinvointimme keskeisinä tekijöinä: terveyttä, koulutusta, vapaa-aikaa, onnellisuutta ja oikeudenmukaista tulonjakoa. Parempi tuotavuus voidaan halutessa käyttää myös verotuksen keventämiseen, julkisten palvelujen lisäämiseen tai tuloerojen supistamiseen.

Työn tuottavuuden kasvu on seurausta teknologian kehittymisestä, innovaatioista ja talouden rakenteiden uudistumisesta. Teknologia on tietoa siitä, miten eri resursseja yhdistelemällä saadaan tuotettua tavaroita ja palveluja, joita ihmiset tarvitsevat ja haluavat. Talouskasvu ilmenee pikemminkin uusina tai laadultaan parempina tuotteina kuin olemassa olevien suurempana tuotantona.

Tuotanto, joka Suomessa valmistuu kymmenessä päivässä, saadaan Ruotsissa aikaan yhdeksässä päivässä.

Suomi ei kulje enää uuden teknologian hyödyntämisen eturintamassa

Suomen tuottavuuskehitys on ollut vuoden 2008 jälkeen kilpailijamaita heikompaa. Niinpä tuotanto, joka Suomessa valmistuu kymmenessä päivässä, saadaan Ruotsissa aikaan yhdeksässä päivässä. Ruotsin tuottavuusetumatka perustuu erityisesti osaamisintensiivisten palveluiden Suomea vahvempaan tuottavuuskehitykseen.

Pohjolan tekemä kansainvälinen vertailu paljastaa, että Suomi ei kulje nyt samalla tavoin uuden teknologian hyödyntämisen ja tuottavuutta parantavan talouden rakennemuutoksen eturintamassa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. On hälyttävää, että henkisiin omaisuustuotteisiin tehdyt investoinnit ovat jatkuvasti supistuneet Suomessa vuoden 2008 jälkeen. Suomi on jäänyt kilpailijamaistaan jälkeen investoinneissa tieto- ja viestintäteknologiaan sekä tutkimukseen ja kehittämiseen. Takamatkaa on myös robotiikan hyödyntämisessä. Markkinapalvelujen osuus kokonaistuotannon arvosta on Suomessa vasta nyt tasolla, jolla se oli Ruotsissa jo 1990-luvun lopussa.

Pohjolan mukaan elämme teknologian ja talouden murrosta, jollaisia koetaan vain kerran sadassa vuodessa. Mahdollisuudet elintason ja hyvinvoinnin kasvattamiseen ovat siksi vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten. Keinotkin ovat tuttuja: investoiminen koulutukseen ja uuteen teknologiaan sekä sääntelyn purkaminen ja kilpailun edistäminen. Kaikki sellaiset toimet ovat perusteltuja, jotka tukevat uusien ideoiden syntymistä, käyttöönottoa ja leviämistä ja jotka edistävät tuotannollisten voimavarojen siirtymistä taantuvilta aloilta kasvaville toimialoille. Talouden uudet muutosvoimat on tälläkin kertaa osattava käyttää hyväksi.

Seppo Kangaspunta, neuvotteleva virkamies, työ- ja elinkeinoministeriö