Aktiivisen työnhaun mallin tavoitteena on tehostaa työnhakijoiden omatoimista ja aktiivista työnhakua, lisätä alueellista ja ammatillista liikkuvuutta sekä työttömyysetuuden vastikkeellisuutta. Ei kyykyttää työttömiä tai kuormittaa työnantajia turhilla hakemuksilla.

Työnhakijalla on työttömyysturvalain mukaan nykyisinkin velvollisuus hakea aktiivisesti työtä ja raportoida siitä verkossa. Uutta ehdotetussa mallissa on tarkempi määritelmä sille, mitä pidetään aktiivisena työnhakuna ja lähtökohtaisesti kaikille sama raportointiväli.

Työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi lähtökohtaisesti, että työnhakija hakee työttömänä ollessaan keskimäärin vähintään yhtä työpaikkaa viikossa. Aktiivisen työnhaun velvoite ei kuitenkaan koskisi kaikkia työttömiä kaikissa tilanteissa.

Velvoitetta ei kohdenneta ihmisiin, joilla on terveysongelmia tai riittämätön koulutuspohja. Tästä olemme täysin samaa mieltä. Jos osaamisessa on puutteita, koulutus tai muu osaamisen kehittäminen on ensisijaista. Siksi työn hakemista ei edellytettäisi esimerkiksi sellaisilta viikoilta, jolloin henkilö osallistuu työvoimakoulutukseen tai opiskelee omaehtoisesti työttömyysetuudella tuettuna. Työnhakua ei myöskään edellytettäisi, jos henkilö on sairaana. Velvoite hakea työtä kohdentuukin ensisijaisesti niihin henkilöihin, joiden edellytykset hakea työtä ovat kunnossa ja joille on tarjolla sopivia työpaikkoja.

Uudessa mallissa luotetaan entistä enemmän työttömien omaan näkemykseen siitä, mitä työpaikkoja heidän kannattaa hakea ja mitkä työpaikat vastaavat heidän omaa osaamistaan. Työttömiä myös kannustetaan hakemaan työtä eri kanavien ja omien verkostojensa kautta. Tarkoituksena ei siis ole, että työttömät hakevat mitä tahansa työpaikkoja tai ainoastaan julkiseen työnvälitykseen ilmoitettuja paikkoja täyttääkseen työnhakuvelvoitteen.

Lähtökohtana myös on, että työnhakijat hakevat aktiivisesti ja omatoimisesti työtä jo nykyisinkin. Tämän perusteella emme arvioi muutoksen aiheuttavan hakemusten määrään sellaista lisäystä, joka kuormittaisi työnantajia.

Esitetyssä mallissa korostetaan työnhakijan omaa aktiivisuutta, mutta tuesta ja palvelusta ei olla tinkimässä. Työllistymissuunnitelmista luopuminen ei tarkoita suunnittelusta luopumista. Kyse on siitä, että puretaan normeja ja mahdollisestaan aidosti yksilöllisen palvelun tarjoaminen käytännössä, ei vain idean tasolla. Maakunnat saisivat valita vapaammin tavan, jolla ne sopivat työnhausta ja palveluista työttömien kanssa, mutta yhteydenpito olisi jatkossakin säännöllistä.

Työnhakijoiden raportit antaisivat uutta tietoa, joka auttaisi tarjoamaan heille työllistymistä tukevia palveluja. Päästäisiin esimerkiksi pureutumaan siihen, hakeeko työtön nykyistä osaamistaan vastaavia paikkoja, jos aktiivisuudesta huolimatta hakemukset eivät johda haastatteluihin. Tulisiko ammatillista tai työnhakuun liittyvää osaamista päivittää ja jos kyllä, miten?

Samalla, kun aktiivisen työnhaun mallia valmistellaan TEM:ssä, valmistelee sosiaali- ja terveysministeriö työttömyysturvan omavastuupäiviin ns. aktiivimallia. Toisin kuin joistain kommenteista on saattanut ymmärtää, kyseessä on kaksi erillistä lainvalmistelua. Ministeriöt tekevät toki tiivistä yhteistyötä, sillä molempien mallien perimmäinen tavoite on sama: lisätä työllisyyttä kannustamalla työttömiä työnhakijoita aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen työnhaussa koko työttömyyden ajan.

Hallituksen esitysluonnos aktiivisen työnhaun mallista on nyt lausunnoilla, ja sitä kehitetään saatujen kommenttien perusteella. Esityksen sisältöön voi tutustua TEM:n verkkosivuilla. Muutosten esitetään tulevan voimaan vuoden 2019 alussa, kun uudet maakunnat aloittavat ja ottavat vastuun työttömien palveluista.

Työministeri Jari Lindström