Tällä viikolla vietetään energiansäästöviikkoa, johon myös TEM osallistuu. Energiaa olisi kuitenkin muistettava säästää ihan joka viikko, koska säästetty energia on parasta energiaa ja syntymättä jääneet päästöt parhaita päästöjä. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n juuri julkaisemassa vuosittaisessa energiatehokkuuden markkinaraportissa todetaan, että viimeisen kolmen vuoden aikana (2014–2016) energiatehokkuuden lisääntymisestä syntyneet säästöt ovat globaalisti pääosin pystyneet pysäyttämään kasvihuonekaasu­päästöjen kasvun.

IEA laskee, että vuoden 2014 päästötasolla samalla ajanjaksolla globaali talouskasvu olisi lisännyt päästöjä kaksi miljardia tonnia CO2-ekv. (suure, joka kuvaa kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta), mutta energiatehokkuuden parantumisen myötä päästöjä on jäänyt syntymättä 1,5 miljardia tonnia ja uusiutuvan energian käytön myötä 0,5 miljardia tonnia. Maailmanlaajuiset päästöt ovat tasoittuneet noin 32,4 miljardin tonnin vuositasolle – ja tämä huolimatta alhaisista energian, ja erityisesti öljyn hinnoista. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2016 olivat 58,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv.

Energiatehokkuusajattelun ja nykyisenkaltaisen energiapolitiikan juuret juontavat noin 40 vuoden taakse, vuosien 1973–1974 energiakriisiin, jota myös öljykriisiksi kutsutaan. Tuolloin öljyllä hoidettiin valtaosa energiantarpeesta kaikkialla, myös Suomessa. Öljy oli teollisuuden halpaa polttoainetta, jota tarvittiin kasvuun. Kriisi toimi tässäkin tapauksessa muutoksen veturina.

Nykyiset energiamurrokset ja -vallankumoukset kalpenevat ensimmäisen energiakriisin rinnalla, joka oli todellinen kriisi – nopea ja dramaattinen. Voi vain kuvitella, miten nyt uutisoitaisiin ja käsiteltäisiin vastaava kriisi. Myös toinen energiakriisi 1979–1980 jättää nykymuutosten vauhdin varjoonsa. Energiansäästöviikkoakin on vietetty jo vuodesta 1997.

Energiakriisin 40-vuotispäivät ohitettiin melko vähällä huomiolla. Kuuden vuoden päästä, vuonna 2023 on kulunut 50 vuotta tästä energiapolitiikan lähtölaukauksesta (konkreettisesti Jom Kippur -sodasta lokakuussa 1973). Toivottavasti silloin vuosijuhla ja erityisesti energiatehokkuus saavat ansaitsemansa huomion. Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin myös ensimmäisen energiakriisin jälkimainingeissa ja sekin täyttää 50 vuotta vuonna 2024.

Säästetty energia on parasta energiaa. Tämä toteamus on pysynyt vastaansanomattomana. Kyllä energiaa saa ja pitääkin käyttää, mutta säästeliäästi. IEA on nostanut energiatehokkuuden keskeiseksi asiakseen. IEA:n toistamia totuuksia on, että energiatehokkuus on ykköspolttoaine. Energiatehokkuudella säästetäänkin globaalisti enemmän kuin mitä yleisin polttoaine eli öljy tuottaa. Eikä energiatehokkuudella ole rajoitteita kuten oikeilla polttoaineilla tai energialähteillä: ei päästöjä, jätettä, siirtoverkkoa, varastointia tai kausivaihteluita.

Energiansäästöä tai energiatehokkuuden edistämistä siivittää parhaiten siitä saatava taloudellinen hyöty. Tässä mielessä valitettavasti, energia eri muodoissaan on nyt Suomessa melko halpaa. Se kun ei kannusta energiatehokkuuteen. Sähkön hinta kotitalouskuluttajille on meillä tällä hetkellä Euroopan halvimpia, varsinkin ostovoimalla huomioituna.

Energiatehokkuutta edistetään ja energiasäästöön kannustetaan poikkihallinnollisesti monin keinoin ja monilla tasoilla. Verotus, eli käytännössä vaikuttaminen energian hintaan, on vain yksi keino. Monet normit näkyvät kuluttajille asti. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset rakennusmääräykset ja liikenteen rajoitteet mukaan lukien nopeusrajoitukset, joissa yhtenä tavoitteena on myös energiatehokkuuden lisääminen. Myös autojen hankinnassa ja vuosimaksussa sovelletaan päästö- eli energiatehokkuusperusteita.

EU-tasolla ekosuunnitteludirektiivin nojalla annetaan rajoituksia teknisille laitteille. Se on tarkoittanut esimerkiksi hehkulamppujen poistoa EU:n markkinoilta. Yhä suuremmassa osassa EU:ssa myytävistä laitteista on myös oltava energiamerkinnät, eli kuluttajille tutut G:stä AA+++:ssaan ulottuvat merkinnät. Myös tiedottaminen on erittäin tärkeää ja energiasäästöviikko on tähän hyvä, vakiintunut mahdollisuus.

Päästöjen vähentymisen lisäksi jokainen voi arjessaan miettiä myös konkreettisempia energiansäästön etuja, kuten, että se tuo hyvän mielen. Tätä vaikutusta ei juuri saa käyttämällä energianlähteitä – ehkä takkatulen loimua lukuun ottamatta.

Timo Ritonummi, teollisuusneuvos, TEM