Energiatehokkuus on kaikkien mielestä selkeästi ykkösasia. Pariisin ilmastosopimus edellyttää suuria lisäponnistuksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että energian käyttöä tehostamalla syntyy 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä tavoitelluista päästövähennyksistä. Siis sanoista teoiksi ja sitten näytetään teot tehdyiksi!

Kasvihuonekaasupäästöjen tilastointi on melko selkeää ja uusiutuvan energian määrää tai osuutta kokonaisenergiasta voi seurata tilastoista. Mutta miten mitataan energiatehokkuutta? Sitä ei voi yhtä hyvin poimia tilastoista kuin näitä kahta muuta.

Yksittäisen toimen energiatehokkuus on helppo arvioida. Hehkulampun vaihtaminen LED-lampuun ja sen vaikutuksen laskenta on suoraviivaista: lamppujen tehojen ero kertaa käyttötunnit on säästetty energiamäärä ja kertomalla se sähkönhinnalla tulee vuosisäästö, tässä tapauksessa noin 1-2 euroa.

Sähkölämmitetyn omakotitalon sähkönkulutuksesta suuri osa menee lämmittämiseen ja sitä heiluttavat voimakkaasti lämmitystarpeen vaihtelut. Sen saa normalisoitua, mutta se vaatii hieman harrastuneisuutta. Muutokset asukasmäärissä ja elämäntilanteissa vaikuttavat paljon energiankulutukseen. Kovin pitkiä vertailukelpoisia vuosisarjoja ei aina löydy.

Sama helppous ja vaikeus on teollisuudessa tai koko taloudessa. Jos tehdas valmistaa samaa tuotetta vuodesta toiseen, on tehtaan energiankulutus tai tarkemmin energiankulutus per tuote hyvä indikaattori energiatehokkuudelle. Mutta näin yksinkertainen ei taloutemme ole. Usein käytetään teollisuussektorille tai koko kansantaloudelle energiaintensiteettiä, eli energiamäärä jaettuna arvonlisällä tai BKT:lla, siis rahalla.

Ongelma erinäisissä indikaattoreissa on, että jos kahden suureen (tässä energia tai BKT) sisäisiä muutoksia ei täysin ymmärretä, niin ei toisen jakaminen toisella ole sen parempi kuvaaja ilmiölle – usein huonompi. Kun BKT-muutokset Suomessa ovat olleet negatiivisia tai lähellä nollaa, ovat ongelmat kärjistyneet. Kun arvonlisä ja BKT ovat euroissa ja maailmanmarkkinat dollareissa, tulee tästäkin jo vaihtelua.

Suomessa teollisuuden osuus energian kokonaiskulutuksesta on erittäin suuri, lähes puolet. EU:ssa vain Slovakialla on suunnilleen yhtä suuri osuus. Suomen teollisuuden rakenteessa on tapahtunut todella suuria muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tehtaita ja koneita on suljettu, mutta uusiakin on tullut.

Äänekoskelle on nousemassa yli miljardin euron metsäteollisuusinvestointi ja vastaavia tehtaita kaavaillaan muutamaa lisää. Nämä ovat varmasti energiatehokkaita, mutta lisäävät energiankulutusta ja nostavat talouden energiaintensiteettiä. Samaa tekevät myös kovasti Suomeen toivotut, luokassaan energiatehokkaat datakeskukset. Tässä valossa energiankulutuksen rajoittamisen voi nähdä talouskasvua rajoittavana sen lisäksi, että se kannustaa energiatehokkuuden lisäämiseen.

Nokia ja muu elektroniikkateollisuus ei juuri energiaa kuluta. Pelkästään Nokian osuus koko Suomen BKT:sta oli parhaimmillaan yli kolmen prosentin luokkaa. Kun tämä rahamäärä supistui rajusti jakoviivan alapuolella, ilman että energiankulutus merkittävästi muuttui, ei se ole energiatehottomuutta. Nämä esimerkit osoittavat, että monet muuttujat kokonaisenergiassa ja BKT:ssa vaikeuttavat energiatehokkuuden edistymisen arvioimista.

Energiatehokkuuden edistymistä pystytään kyllä arvioimaan, mutta se vaatii hieman analysointia. Hyvänä esimerkkinä on Suomessa laajalti käytetyt energiatehokkuussopimukset. Sopimuksessa mukana olevat tekevät energiatehokkuustoimia ja raportoivat niistä: www.energiatehokkuussopimukset.fi. Täältä näkee että teollisuus, palvelut ja kunnat tekevät todellisia energiatehokkuustoimia. Tulosten kokoamisessa Motiva tekee hyvää työtä.

Turhan usein energiatehokkuuden edistymistä katsotaan yksittäisten muuttujien, kuten kokonaisenergian tai energiaintensiteetin avulla analysoimatta niitä. Puhutaan talouskasvun ja energiankulutuksen irtikytkennästä, vaikka ei ymmärretä, mistä molemmat suuret koostuvat ja mitkä niissä aiheuttavat muutoksia.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että aikoinaan Nokia teki Suomen taloudelle tätä irtikytkentää, mutta nyt metsäteollisuuden tuotannonlisäykset ja datakeskukset vievät tätä toiseen suuntaan. Silti energiatehokkuus etenee ja paranee kaiken aikaa. Jätetään sen osoittaminen niille, jotka sen osaavat.

Timo Ritonummi, teollisuusneuvos, TEM