Ohjaamot ovat ilmaisia matalan kynnyksen paikkoja, joihin nuoret alle 30-vuotiaat voivat saapua asialla kuin asialla. Ohjaamoissa eri organisaatioiden (valtion, kuntien, järjestöjen, yritysten) työntekijät kokoavat voimansa yhteen, jotta nuori löytää polun eteenpäin elämässään kohti opiskelua, työtä ja parempaa arkea. Ohjaamoja on jo yli 70 ympäri maan.

Avainasemassa on nuoren tilanteen ymmärtäminen, tarpeiden tunnistaminen ja henkilökohtaisen tuen tarjoaminen. Edellinen hallitus osoitti resursseja matalan kynnyksen psykososiaalisen tuen vahvistamiseen Ohjaamoissa. Tätä varten luotiin Onni-hanke, jonka kautta psykologi-sosiaalityöntekijä-työparit ovat kehittäneet Ohjaamojen toimintatapoja, jotta nuoret saisivat entistä tehokkaammin matalan kynnyksen tukea mielen hyvinvoinnin ja arjen haasteisiin. Samalla olemme kehittäneet tapoja seurata paremmin matalan kynnyksen tuen vaikuttavuutta.

Keväästä 2019 alkaen osa Ohjaamoista on kokeillut 3x10d-menetelmää, jolla nuori voi itse arvioida tyytyväisyyttään kymmeneen eri elämän osa-alueeseen. Ensimmäisiä ja hyvin alustavia tuloksia on nyt saatavilla, kun vastaajia on saatu kaikkiaan 120. Tulokset ovat sangen hälyttäviä. Asteikolla 1-10 nuorten kokonaistyytyväisyys tilanteeseensa on 6,5. Kouluarvosanoiksi puettuna tämä tarkoittaa, että nuoret ovat ainoastaan kohtalaisen tyytyväisiä elämäänsä.

Kun pureudutaan yksittäisiin osa-alueisiin, näyttäisi että nuorten tyytyväisyys ulkoisiin puitteisiin on kohtuullista; tyytyväisyys asumisoloihin (7,4), perheen tukeen (7,9) ja luotettavien ystävien määrä (7,4) ovat selkeästi yli keskiarvon. Kuitenkin kun tarkastellaan nuorten sisäisiä voimavaroja, tulokset kertovat toisenlaista tarinaa – näiden nuorten luottamus omaan tulevaisuuteen on hyvin hatara. Vastausten perusteella luottamus kykyyn voittaa elämässä eteen tulevia haasteita (6,1), luottamus päivittäiseen pärjäämiseen (6,0), taloudelliseen tilanteeseen (5,2) ja itsetuntoon (5,6) ovat kolhuilla.

Tiedämme aikaisemmista seurannoista, että yleisimmät syyt asioida Ohjaamoissa liittyvät työhön, opiskeluun, terveyteen ja asumiseen. Selkeästi suurin osa Ohjaamoissa asioivista nuorista on 20-24-vuotiaita, eli keskeisessä siirtymävaiheessa koulutuksen ja työelämän suhteen. On selvää, että nuoret kamppailevat epävarmuuden tunteiden kanssa tässä siirtymävaiheessa. Epävarmuutta selittänee osaltaan se, että koko maan seurannan perusteella yli puolet Ohjaamoissa asioivista nuorista on työttömiä työnhakijoita (57%), mutta kuitenkin esimerkiksi opiskelijoita on (25%). Ongelma koskettaa laajasti erilaisissa tilanteissa olevia nuoria.

Nuorten kestävien palvelupolkujen, oman urasuunnittelun ja arjen tuen näkökulmasta herää kysymys, kykenemmekö riittävällä tavalla vahvistamaan nuorten itsetuntoa ja kokemusta kyvyistä voittaa eteen tulevat haasteet?

On tärkeää huomioida, että vaikka puitteet olisivat ulkoisesti kunnossa, voi nuori silti tarvita asiantuntevaa apua. Alustavat tulokset tuntuvat vahvistavan käsitystä, että tarvitsemme yhteen sovitettuja palveluja, vahvempaa rinnalla kulkemista ja matalan kynnyksen psykososiaalista tukea. On järkevää tukea nuoren hyvinvointia, resilienssiä ja itsetuntoa ennen kuin ongelmat eskaloituvat vakaviksi mielenterveyden ja elämänhallinnan ongelmiksi. Nuoren itsetunnon vahvistaminen on olennaista myös kestävien ratkaisujen löytymiseksi.

Ohjaamojen palveluita yhteen kokoavan ja asiakaslähtöisesti muuntuvan luonteen vuoksi vaikuttavuutta on ollut vaikea tutkia. Tiedämme kuitenkin, että viime vuonna Ohjaamojen palveluja käytettiin kasvokkain yli 140 000 kertaa ja ryhmätoimintaan osallistuttiin yli 70 000 kertaa. Asiakastyytyväisyyden keskiarvo on ollut koko Ohjaamojen elämänkaaren ajan kouluarvosanalla yli yhdeksää. Tämä on merkittävä saavutus huomioiden nuorten kolhiintunut käsitys itsestä. Onni-hanke on kerännyt kiitosta asiakkailta ja henkilökunnalta tarjoamalla nimenomaan helposti saavutettavaa, intensiivistä ja laadukasta hyvinvoinnin tukea nuorille.

Askelmerkit ovat kunnossa ja uusi hallitusohjelma tukee Ohjaamo-tyyppistä matalan kynnyksen koulutuksen ja työllisyyden tukea nuorille. Miten varmistamme myös matalan kynnyksen psykososiaalisen tuen, jotta nuorilla on luottamus ja usko rakentaa itselleen omannäköinen polku tulevaisuuteen?

Janne Savolainen, erityisasiantuntija

Anna Toni, erityisasiantuntija