Tutkimustieto voidaan jakaa julkisen mielenkiintoarvon perusteella ”nollatutkimuksiin” ja muihin. Tässä blogissa käsittelen enemmän muita tutkimuksia, mutta aloitetaan ”nollatutkimuksista”. Julkisuuden kannalta tällaisena voidaan pitää tutkimusta, jonka tulokset ovat niin odotettuja, etteivät ne sisällä mitään erityistä ”uutta”. Julkisuudessa tällaiset tulokset eivät näytä kovin kiinnostavilta ja jos joku kuitenkin erehtyy niitä siteeraamaan, on tyypillinen kommentti: ”nollatutkimusta”, ”tämä tiedetään ilman tutkimustakin”, ”miksi tuollaista pitää ylipäätään tutkia”. Tosiasiassa tällaisissa tutkimuksissa uutuudet sisältyvät yleensä yksityiskohtiin ja niiden tunnistaminen ja merkityksen arviointi saattavat edellyttää jonkinlaista tutkimuslukutaitoa.

Mutta mennäänpä niihin muihin tutkimuksiin. Joskus tutkimustieto yllättää, tuntuu hankalasti hyväksyttävältä ja voi olla omien ennakkokäsitysten tai arvoarvostelmien vastaista. Se tekee uuden tiedon omaksumisesta työlästä. Tällaisesta tutkimuksesta voi kuitenkin oppia paljon, kun mielenkiinto on herätetty.

Tutkimustieto eroaa muunlaisesta tiedosta sen tuottamisessa käytetyn tieteellisen menetelmän perusteella. Ja juuri sen perusteella tutkimustietoa pitäisikin koettaa arvioida.

Onko noudatettu ongelmaan sopivaa tieteellistä menetelmää, onko käytetty parhaita saatavilla olevia aineistoja ja onko ylipäätään sovellettu tutkimuksellisia periaatteita oikein ja noudatettu tieteellistä varovaisuutta saatujen tulosten rajoitukset ymmärtäen?

Hyvä esimerkki yllättävään tutkimustietoon suhtautumisesta saatiin äskettäin ministeriöiden yhteisenä tutkimuksena toteutetun kotitaloustyön verotuen vaikutuksia käsittelevän tutkimuksen julkistuksen yhteydessä. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkijaryhmän työssä analysoitiin kotitaloustyön verotuen vaikutuksia työllisyyteen ja harmaaseen talouteen. Tulosten perusteella vaikutuksia ei juuri havaita. Tuloksista käydyn julkisen keskustelun perusteella kävi selväksi, että mistään ”nollatutkimuksesta” ei ainakaan ollut kyse.

Kotitalousvähennyksen käyttö on laajaa ja aihepiiristä on paljon näkemyksiä. Julkinen keskustelu oli tutkimuksen kannalta sikäli hyödyllistä, että siinä pyrittiin koettelemaan tutkimuksen asetelmia, menetelmiä, aineistoja tai päätelmien tekoa. Kuitenkaan monien ”kokemusasiantuntijoiden” näkemykset eivät mielestäni vieneet keskustelua tuloksista eteenpäin. Yksittäisten ihmisten ja yritysten kokemukset ovat aitoja, mutta eivät oikeastaan todista mitään suhteessa tutkimuksen tuloksiin.

On ymmärrettävää, että monet kotitalousvähennystä käyttäneet eivät löytäneet tuloksista odottamiaan hyötyjä. Sama koskee monia päättäjiä, nauttiihan kotitalousvähennys myös päättäjien joukossa laajaa kannatusta. Usein tarvitaan aikaa ja lisää tutkimusta, jotta uusi tieto voidaan laajemmin omaksua ja vielä lisää, jotta toiminta muuttuu. Toistaiseksi paras tietämys kotitalousvähennyksen vaikutuksista kuitenkin kertoo, että vaikutukset ovat parhaimmillaankin vähäisiä ja kustannukset suuria. Pitäisikö nyt esimerkiksi tässä asiassa noudattaa näyttöön vai johonkin muuhun perustuvaa päätöksentekoa?

Lue lisää pohdiskelua tiedosta ja tutkimuksista työpolitiikan taustalla - siirry julkaisuun Työpoliittinen aikakauskirja (TAK 1/2021). Työpoliittinen aikakauskirja edistää työpolitiikkaan liittyvää tutkimukseen ja asiantuntijuuteen perustuvaa keskustelua. Aikakauskirja koostuu artikkeleista sekä tilastoista. Numerossa 1/2021 aiheina ovat mm. kotitalousvähennystutkimuksen tulokset ja siihen liittyvä keskustelu, uusien työpaikkojen synty toimipaikkatasolla ja TE-toimistojen tehokkuus uutta menetelmää soveltaen.

Heikki Räisänen, tutkimusjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö (TEM)