Pääsin puoli vuotta sitten käsiksi mielenkiintoiseen työtehtävään. Tehtävänäni oli laatia työ- ja elinkeinoministeriössä poikkihallinnollinen selvitys vammaisten henkilöiden työllistymisen esteistä Suomessa. Tehtävänanto oli sikälikin ainutlaatuinen, että vastaavaa työllisyysnäkökulmaa ei tietääksemme Suomessa tai liioin muuallakaan ole vammaispolitiikkaan tällä tavalla hallinnossa juuri otettu.

Nyt, kun selvitystyö on nähnyt päivänvalon, on aika tarttua toimeen yhdenvertaisten työmarkkinoiden luomiseksi. Selvityksessä esitetään konkreettisia muutoksia esimerkiksi vammais- ja työvoimapalveluihin sekä esteettömyyslainsäädännön kehittämiseen. Yksi tärkeä näkökulma, jonka haluan tässä nostaa esiin, on asenteiden muutos.

Asenteet ja esteettömyys kuntoon

Työnantajilla voi yhä olla epäileviä asenteita ja ennakkoluuloja, mitä tulee vammaisten henkilöiden rekrytointiin. Vammaiset henkilöt kokevat, että työhakemuksessa vammaisuutta ei kannata mainita, mikäli mielii työhaastatteluun. Jos esimerkiksi työpaikkailmoituksista uupuvat esteettömyystiedot, on yhteyttä ennakkoon kuitenkin usein pakko ottaa.

Tulevaisuuden työelämällä ei ole varaa jättää ketään ulkopuolelle.

Yksinkertaisten esteettömyystietojen kuvailu työpaikkailmoituksissa olisi viesti siitä, että työmarkkinoille halutaan kaikki osaajat mahdollisista toimintarajoitteista riippumatta. Esteettömyyden nykytilan tekeminen näkyväksi lisää myös tahtoa ja ymmärrystä sen kehittämiseksi. Tulevaisuuden työelämällä ei ole varaa jättää ketään ulkopuolelle.

Eroon erityisyyden leimasta

Ylipäätään yksi selvityksen keskeisimpiä viestejä on se, että vammaispolitiikan tulisi levitä omasta erillisestä siilostaan osaksi kaikkea politiikkaa. Näin saavutetaan tilanne, jossa tämä ryhmä ei kanna mukanaan erityisyyden leimaa. Vammaiset henkilöt eivät ole vain palveluiden kohteita, vaan työntekijöitä, opiskelijoita ja kansalaisia siinä missä muutkin.

Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita työympäristöjen esteettömyys ja saavutettavuus. Toimiva ympäristö hyödyttää kaikkia, mutta vammaisten henkilöiden kohdalla se todella määrittää mahdollisuudet toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Työympäristöjen esteettömyyden ja rekrytointikäytäntöjen kehittämisessä, kuten monessa muussakin selvityksessä esitetyssä toimenpide-ehdotuksessa, julkisella sektorilla on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ja esimerkkinä.

Anni Kyröläinen, asiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö

Tiedote: Selvitys: Vammaisten henkilöiden työllistymisen esteitä purettava