Suomi tavoittelee Euroopan parasta työelämää vuoteen 2020 mennessä. Vision saavuttaminen edellyttää, että työpaikat uudistavat ja kehittävät toimintaansa menestyksellisesti suhteessa jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Tarvitsemme rohkeutta ja näkemyksellisyyttä toteuttaa uudistuksia niin, että ne koettaisiin enemmän mahdollisuuksiksi kuin uhiksi.

Toimivan työelämän perusedellytykset luodaan työmarkkinoilla lainsäädäntöineen ja sopimusjärjestelmineen. Niitä ollaankin uudistamassa vastaamaan paremmin työn ja työmarkkinoiden tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin.  Hyvä työelämä ja siitä syntyvä tuloksellisuus edellyttävät myös vahvoja laadullisia tekijöitä. Tällöin keskiöön nousevat johtaminen, osaaminen, toimintatavat, työilmapiiri ja työhyvinvointi.

Euroopan paras työelämä rakentuu juuri niissä työpaikoissa, jossa on ymmärretty, miksi sitä tavoitellaan. Tällaiset työpaikat tunnistavat tuottavuuden ja työelämän laadun merkityksen menestymiselle, ja niissä tehdään tavoitteellista työtä sekä tuottavuuden että laadun tasapainoiseen vahvistumiseen.

Tällä hetkellä eurooppalaisessa vertailussa suomalainen työelämä näyttää varsin hyvältä, mutta ei vielä parhaalta. Työelämämme on laadultaan Euroopan kolmanneksi parasta Norjan ja Tanskan jälkeen. Seurannassa, jossa hyödynnetään kansainvälistä tutkimusta ja selvityksiä, eri osa-alueiden tarkastelussa Suomi sijoittuu osaavan työvoiman osalta sijalle kolme, työhyvinvoinnin ja terveyden osalta sijalle neljä ja luottamuksen ja yhteistyön osalta sijalle kuusi.

Suurimmat vahvuudet ovat työntekijöiden osaamisessa, työn itsenäisyydessä ja vaikutusmahdollisuuksissa. Työssä oppiminen ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön kuuluviin päätöksiin ovat meillä toimivia, vaikka huomioitavaa onkin, että Ruotsi on kirinyt meidät kiinni työssä oppimisen mahdollistamisessa.  Myös työn ja perheen yhteensovittaminen sekä joustavien työaikajärjestelmien hyödyntäminen ovat Suomessa paremmalla tasolla kuin monissa muissa Euroopan maissa. Fyysisen työympäristön osalta Suomi sijoittuu eurooppalaisen keskitason paremmalle puolelle.

Työelämän kehittämiskohteiksi nousevat etenkin innovaatiot, esimiestyö ja luottamus. Uusien innovaatioiden tuottamisessa olemme muita jäljessä, vaikka Suomi sijoittuu Euroopan kärkeen innovaatioita tukevissa toimintatavoissa kuten tiimityössä ja verkostoistumisessa. Henkilöstön osallistuminen työpaikan toiminnan kehittämiseen on viime vuosien aikana parantanut, silti vain puolet työntekijöistä ilmoittaa mahdollisuuksistaan osallistua kehittämistoimintaan. 

Valmentavan esimiestyön osalta Suomi voisi ottaa oppia Norjasta, missä esimies antaa selvästi useammin työntekijöille tukea sekä työstä palautetta. Positiivista kuitenkin on, että kolmannes palkansaajista kokee muita Euroopan maita useammin, että organisaatio motivoi antamaan parhaansa työssä. Vain Norja menee tässä Suomen edelle.

Työelämä ja sen kehittäminen on aina sidoksissa myös toimintaympäristöön ja tämän takia muiden maiden käytäntöjä emme voi sellaisenaan kopioida omiin oloihimme. Voimme kuitenkin oppia toisiltamme. Näyttää siltä, että ottamalla työntekijöitä aktiivisemmin mukaan työn ja toimintatapojen kehittämiseen, voisimme samalla edistää subjektiivista hyvinvointia, koettua työn merkityksellisyyttä sekä työtyytyväisyyttä. Näillä tekijöillä on suuri vaikutus työn tavoitteiden toteutumiseen sekä uusien innovaatioiden syntyyn.

Moni työpaikka Suomessa on jo löytänyt tämän kierteen. Esimerkkinä lukuisat työpaikkatarinat, joita Työelämä 2020 -hanke on toimintansa aikana tehnyt näkyviksi. Hyvän kierteen aikaansaamisen tärkein edellytys on yhteinen tahtotila ja tekeminen. Yhdessä tekemällä vahvistuu myös luottamus toisiimme, kun osaamistamme arvostetaan ja hyödynnetään. Tämän tyyppisestä luottamuspääomasta voisimme alkaa jakaa ”työelämän joutsenmerkkiä”. Merkin kokonaislukumäärä kertoisi, kuinka moni työyhteisö on ymmärtänyt laadun kehittämisen tärkeyden.

Jari Lindström, työministeri

Margita Klemetti, hankejohtaja, Työelämä 2020, www.tyoelama2020.fi