Työmarkkinoita kuvaavat tilastot saavat julkisessa keskustelussa erityistä huomiota, koska työllä on suuri merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja toimeentulossa. Ihmetystä ovat herättäneet etenkin työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen luvuissa esiintyneet erot.

Työttömyyden kaksi eri mittaustapaa

Viime kuukausien aikana TEM:n Työnvälitystilaston työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt 50 000 henkilöllä kuukausittain verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan. Samaan aikaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työttömien määrä on vähentynyt huomattavasti hitaammin tai joinakin kuukausina jopa noussut. Miten tämä on selitettävissä?

Tilastoilla on kaksi keskeistä eroa: menetelmä ja työttömyyden määritelmä. Työnvälitystilaston tiedot perustuvat TE-toimistojen asiakasrekisterin tietoihin. Jokaisen luvun takana on siis todellinen ihminen. Työvoimatutkimus on puolestaan otostutkimus, johon liittyy aina virhemarginaali. Kun syyskuun luvuilla työttömien määrä lisääntyi 10 000 henkilöllä, niin virhemarginaalit huomioiden lisäys saattoi olla jopa 27 000 tai vähennys 7 000 henkilöä. Työvoimatutkimuksessa täytyykin tarkastella pidemmän ajan kehitystä tai kausitasoitettuja lukuja, jotta yksittäisen kuukauden vaihtelun vaikutus häviää.

Toinen keskeinen ero liittyy työttömyyden määritelmään. TEM:n Työnvälitystilastossa työttömiksi työnhakijoiksi lasketaan kaikki työtä vailla olevat ja jotka eivät työllisty yritystoiminnassa. Lisäksi kokoaikaisesti lomautetut lasketaan lain mukaan työttömiksi työnhakijoiksi. Sen sijaan päätoimisia opiskelijoita ei lasketa edes loma-aikoina.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työttömiksi lasketaan kaikki, jotka ovat olleet työtä vaille, hakeneet aktiivisesti työtä edeltävien neljän viikon aikana ja ovat valmiita ottamaan työtä vastaan seuraavan kahden viikon aikana. Tämän määritelmän täyttävät keväisin lukemattomat opiskelijat, kun he etsivät kesätöitä. Toukokuu onkin tyypillisesti ainoa kuukausi, jolloin työvoimatutkimuksessa on enemmän työttömiä kuin Työnvälitystilastossa.

Jos henkilö ei ole hakenut töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana, häntä ei lasketa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työttömäksi vaan piilotyöttömäksi. Henkilö voi esimerkiksi heikossa työmarkkinatilanteessa tulkita, ettei työtä ole tarjolla, joten sitä on turha hakea. Vastaavasti työllisyystilanteen parantuessa hän alkaa jälleen etsiä töitä ja siirtyy täten Tilastokeskuksen luvuissa piilotyöttömästä työttömäksi. Työllisyystilanteen parantuminen voi siis tässä tilastossa paradoksaalisesti johtaa työttömien määrän kasvuun.

Samaan aikaan, kun työttömyyden määritelmä hidastaa työttömien määrän vähenemistä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa, nopeuttavat tietyt tekijät laskua TEM:n Työnvälitystilastossa. Tällaisia lainsäädäntömuutoksia ovat olleet esimerkiksi työttömyyseläkkeen sekä ryhmälomautusmenettelyn loppuminen muutama vuosi sitten.

Tänä vuonna työttömien määrää on pienentänyt parantuneen työmarkkinatilanteen lisäksi työttömien työnhakijoiden määräaikaishaastattelujen tehostaminen. Säännöllinen yhteydenpito on aktivoinut työttömiä työnhakuun tai erilaisiin palveluihin, mikä on vähentänyt työttömyyttä. Lisäksi haastattelujen myötä rekisteristä on saatu poistettua henkilöitä, jotka eivät tosiasiassa ole työttömiä.

Miten avoimet työpaikat lasketaan?

TE-toimistojen kautta haetaan työntekijöitä noin puoleen kaikista työpaikoista. Näistä avoimista työpaikoista kerätään tietoa TEM:n Työnvälitystilastoon. Tiedot saattavat sisältää jonkin verran päällekkäisyyttä, vaikka uusi työpaikka kirjataan vain yhden kerran. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että työnantaja ilmoittaa avoimen työpaikan useampaan TE-toimistoon tai useammalle vuokratyöfirmalle, jotka puolestaan kaikki ilmoittavat sen avoimeksi. Päällekkäisiä Työnvälitystilaston avoimista työpaikoista on vuositasolla noin kaksi prosenttia.

Tilastokeskus tuottaa neljännesvuosittain avoimista työpaikoista tilastoa, joka on otospohjainen. Kvartaalin luku kuvaa kyseisen neljänneksen viimeisen kuukauden ensimmäisen päivän avointen työpaikkojen lukumäärää. Esimerkiksi kuluvan vuoden toisen neljänneksen avointen työpaikkojen lukumäärä (36 800) koskee 1.6. avoinna olleiden työpaikkojen lukumäärää. Se on melko lähellä Työnvälitystilastossa toukokuun lopussa avoinna olleiden työpaikkojen lukumäärää (40 200).

Edellä on todettu, että TE-toimistojen kautta haetaan työntekijöitä noin puoleen kaikista työpaikoista ja työpaikoissa voi olla hieman päällekkäisyyttä. Miten sitten on mahdollista, että Tilastokeskuksen avointen työpaikkojen lukumäärä on vielä pienempi? Ensinnäkin Tilastokeskuksen lukuihin liittyy otoksesta johtuva virhemarginaali. Merkittävin ero ovat kuitenkin alle kuukauden kestävät työsuhteet, joita ei lasketa mukaan Tilastokeskuksen lukuihin, mutta joita TEM:n työnvälitystilastossa on noin 6–7 prosenttia.

Tilastot täydentävät toisiaan

Molemmilla tilastoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä työttömyyden että avointen työpaikkojen mittaamisessa. Tilastot myös täydentävät toisiaan: työllisten määrän saa kuukausittain vain Työvoimatutkimuksesta ja TE-palveluiden tiedot vain Työnvälitystilastosta. Tilastokeskuksen avointen työpaikkojen tilasto kuvaa työpaikkojen määrää tarkasti toimialan mukaan, kun taas Työnvälitystilastosta tiedot ovat saatavilla kuukausittain tarkoilla ammatti- ja aluejaoilla.

Tilastot ovat itsessään yksinkertaistus kuvaamastaan todellisuudesta, eiväthän ne muuten olisi tilastoja. Joka tapauksessa tilastojen tulkinta vaatii aina sisällön tuntemusta. Pelkillä oletuksilla ja yksinkertaistuksilla voi mennä pahastikin metsään.

Petri Syvänen, neuvotteleva virkamies, TEM

Lisätietoa TEM:n Työnvälitystilaston ja TK:n Työvoimatutkimuksen työttömyyden mittaamisen eroista
Lisätietoa TEM:n Työnvälitystilaston ja TK:n avointen työpaikkojen tilaston eroista