Paremman sääntelyn toimintaohjelma. Smart regulation. Better regulation. Säädösten sujuvoittaminen. REFIT. Better Regulation Network. SÄVY-hanke. SCM.

Rakkaalla asialla on monta nimeä. Luettelemani toinen toistaan kryptisemmät hankenimet liittyvät samaan jaloon pyrkimykseen, joka on lainsäädännön laadun parantaminen.

Palautin paremman sääntelyn ihanteet mieleeni viime viikolla, kun ministeriömme isännöi eurooppalaista paremman sääntelyn verkostoa, Better Regulation Networkia. Minulla oli tilaisuus osallistua keskusteluun muiden maiden asiantuntijoiden kanssa ja päivittää omia tietojani asiasta. Havaintoni voi tiivistää seuraavaan kolmeen kokoavaan pointtiin.

Ensimmäinen pointti on, että eri maissa on sitouduttu lainsäädännön järkeistämiseen koko ajan vahvemmin. Niin myös meillä Suomessa. Osoituksena tästä on vaikkapa nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjattu tavoite sujuvoittaa sääntelyä. Tätä tavoitetta onkin toteutettu pitkäjänteisesti. Toinen merkittävä tämän hallituksen toteuttama uudistus on lainsäädännön arviointineuvoston perustaminen säädösvalmistelun tueksi –  ja laadun kontrolloimiseksi.

Uskon, että hallituksen toteuttamilla toimenpiteillä on myönteisiä systeemisiä vaikutuksia. Pitkäjänteisellä, sitkeällä työllä saadaan pikkuhiljaa järkeistettyä koko sääntelykehikkoa.

Kehikko on tärkeä, sillä lainsäädäntö on kokonaisuus. Yhden oksan trimmaaminen ei auta, kun koko puu pitäisi parturoida.

Toinen pointti on, että eri maissa tunnutaan olevan kiinnostuneita numeeristen tavoitteiden asettamisesta. Käytössä on niin sanottuja one in one out -järjestelmiä tai vastaavia. Niissä uusien säännösten tuottamat lisäkustannukset katetaan uudistuksilla, joilla saavutetaan vähintään vastaava kustannussäästö. Suomessakin tätä lähestymistapaa pilotoidaan TEM:n johdolla niin sanotulla yksi yhdestä -kokeiluhankkeella.

Tunnustaudun itsekin suureksi numeeristen tavoitteiden ystäväksi. Selkeät määrälliset tavoitteet kirittävät meitä valmistelusta vastuussa olevia virkamiehiä parantamaan juoksuamme ja esittämään arviot vaikutuksista yhä useammin selkeästi euroina. Näin vaikka numeeristen tavoitteiden ongelmana on toisaalta haavoittuvuus, sillä kukaan ei voi tietää todellista lähtötasoa. Ei ole vastausta kysymykseen, mikä on Suomessa toimivien yritysten yhteenlaskettu vuosittainen sääntelykustannus. Eikä sitä kyllä kannata edes yrittää laskea. Tiedossa on, että sääntelyn kustannustaakka on merkittävä ja sitä voidaan keventää aiheuttamatta haittaa lainsäädännön tavoitteiden toteutumiselle.

Kolmas pointti on, että Suomella on petrattavaa paremman sääntelyn saralla. Kansainvälisessä vertailussa pärjäämme huonosti lainsäädännön jälkikäteisarvioinnissa. Tämän vahvistaa myös OECD:n tuore Regulatory Policy Outlook. Suomella on toisaalta kiistattomia vahvuuksiakin. Yksi niistä on avoin, sidosryhmiä osallistava valmistelukulttuuri.

Vakaa näkemykseni on, että yhteiset ponnistelut kohti laadukkaampaa, tavoitteensa paremmin ja tehokkaammin toteuttavaa lainsäädäntöä kannattavat. Yhtä vakaasti uskon, että kaikki askeleet eivät vie kehitystä eteenpäin, vaan taka-askeleitakin tulee. Eteneminen oikeaan suuntaan on toki toivottavaa. Mutta joskus huononkin esimerkin voima on suuri. Yksi taka-askel voi olla seuraavien kahden edistysaskeleen välttämätön edellytys.

Antti Neimala, osastopäällikkö
työllisyys ja toimivat markkinat -osasto