Monesti emme ennätä huomata muutoksia ympäristössämme. Asenteemme tai kiireemme saattavat estää meitä joko oppimasta uutta tai poisoppimasta vanhaksi käyneitä työelämätaitojamme.

Edelleenkin saatamme olettaa, että hierarkiseen johtamiseen ja titteleihin perustuva toimintatapa on tietoyhteiskunnassa yhtä tehokasta kuin se oli tuotantotalouden huippuvuosina. Vai oletammeko?

Tämän ajan megatrendit, globalisaatio ja digitalisaatio velvoittavat meidät omaksumaan uutta ajattelua luovan verkostoitumisen ja taidon kumppanuuteen. Työssä, jossa ei tarvitse kommunikoida kollegojen kanssa, jossa työ toistetaan aina samalla lailla eikä siinä tarvitse kysyä neuvoa, voi soveltaa aiemmin hyvänä pidettyä käskyttävää johtamista. Mutta tekevätkö robotit jo tällaiset työt?

Työn todellisuus on entistä yhteenkietoutuneempaa: eri ilmiöt vaikuttavat ennen näkemättömästi toisiinsa. Digitalisaatio moninkertaistaa mahdollisuudet keskinäisen tiedon jakamiseen ja tuottavuuteen. Näin tapahtuu kaikilla toimialoilla.

Verkostomainen työskentely on monelle itsestään selvää, kunhan sitä vain opittaisiin hyödyntämään entistä paremmin esimerkiksi yli organisaatiorajojen. Verkostotaitoja ja siiloista poistumista on opeteltu mm. Työelämä 2020 –alueverkostoissa eri puolilla Suomea jo muutaman vuoden ajan.

Verkostotyö on yhdessä asetetun tavoitteen ympärille muodostuvaa tekemistä, jossa tekijöillä on sama päämäärä. Toimivia ammatillisia verkostoja ei voi kuitenkaan syntyä, ellei ole rakentunut aitoa keskinäistä luottamusta. Päämäärän toteuttaminen perustuu ihmisten yhteiseen aitoon innostukseen ja sen myötä sitoutumiseen asian puolesta.  Työn tekeminen ei vaadi tällöin enää perinteistä hierarkista johtamista.

Toimivalla ja läpinäkyvällä verkostolla ei ole rajoja tai esteitä: sinne voi tulla, jos on asiasta innostunut ja poistua, jos innostus lopahtaa. Verkoston päämäärän toteutumisesta on kaikilla verkostoon kuuluvilla vastuunsa.  Jos joku alkaa väistää vastuutaan, hän usein korvautuu toisilla toimijoilla.

Verkoston toimivuus edellyttää jatkuvaa toisten verkostolaisten pitämistä ajan tasalla omasta toiminnasta. Verkostot eivät tosin voi olla tyystin ilman hierarkiaakaan: on oltava toimivat rakenteet ja tiedettävä, kuka ratkaisee tietyt asiat, jotta asiat etenevät.

Verkosto- ja johtamiskeskustelu sote-uudistuksen ja maakuntahallintouudistuksen yhteydessä on välttämätöntä. Ihmiset palveluiden tuottajina ja käyttäjinä ovat uuden edessä.

Uusi toimintakulttuuri, uudet toimintamallit ja palvelualustat asiakkaiden ja työyhteisöjen kesken ratkaisevat niin asiakas- ja työntekijätyytyväisyyden kuin henkilöstön hyvinvoinninkin.

On mietittävä, mikä on mahdollista ja tarpeellista, mikä vastaa tulevaisuuden vaatimuksia. On tunnistettava, mikä luo asiakastyytyväisyyttä, laatua ja ihmisten innostusta työhön.

Ihmisten innostuksessa piilee suuri tuottavuusloikka. Tässä tekemisessä Työelämä 2020 -hanke on mielellään tukena, jotta Suomen työelämä olisi Euroopan parasta vuonna 2020.

Pirjo Harjunen, työmarkkinaneuvos, Työelämä 2020-hanke