Miksi Suomen työllisyysaste ei yllä muiden Pohjoismaiden tasolle?
Pohjoismaat – etenkin Suomi – on totuttu näkemään useimpien hyvien asioiden kärjessä maailmassa. Nyt Suomi jää kuitenkin jälkeen muista Pohjoismaista työllisyysasteessa. Näin on ollut pitemmällä aikavälillä vain ikääntyneiden osalta. Uutta on, että tällä hetkellä Suomi jää jälkeen muista Pohjoismaista kaikilla koulutusasteilla (perus-, keski- ja korkea-asteet) ja kaikissa ikäryhmissä sekä miesten että naisten osalta.
Tiedot käyvät ilmi Johanna Alatalon, Liisa Larjan ja Heikki Räisäsen analyysista ”Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille”. Analyysissa kuvataan Pohjoismaiden työllisyyseroja, työllisyyden piirteitä ja tarkastellaan talouskehitystä, tuottavuuden, palkkojen ja elinkeinorakenteen roolia, sekä eräiden työmarkkinainstituutioiden roolia työmarkkinakehityksen taustalla.
Kokoaikatyöksi muutettuna Suomen työllisyysaste ei jää Pohjoismaiden viimeiseksi, vaan nousee Tanskan ohi, naisilla tämän lisäksi Norjan ohi.
– Työllisyyden yleisyydessä olemme hännillä, mutta teemme jossain määrin enemmän työtä kuin Tanskassa ja naisten osalta Norjassa. Tulos johtuu osaltaan Pohjoismaiden alhaisimmasta osa-aikatyöllisyydestä. Vaikka osa-aikaisia on meillä vähän, heistä muita useampi tekee työtään vastentahtoisesti, tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kertoo. Suomessa on myös suhteellisen paljon työikäistä työvoiman ulkopuolista väestöä. Suomi oli ennen finanssikriisiä Pohjoismaiden kärjessä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuudessa, nyt selkeästi viimeisenä. Koulutustaso on taantumassa.
– Talouskasvu on ollut finanssikriisin jälkeen Suomessa muita Pohjoismaita jäljessä vuoteen 2016 saakka. Aivan viime vuosina olemme kuroneet kiinni muita Pohjoismaita, joten lyhyen aikavälin vertailussa Suomi on pärjännyt hyvin sekä työn tuottavuudessa että työpanoksen lisäyksessä. Tuottavuuden ja kasvun pitkän aikavälin haasteet ovat kuitenkin entisellään, neuvotteleva virkamies Johanna Alatalo toteaa.
Eräiden työmarkkinainstituutioiden roolista ilmenee analyysissa kiinnostavia seikkoja. Työsuhdeturvassa Suomi on Pohjoismaiden toiseksi väljimmän sääntelyn maa Islannin jälkeen. Työsuhteen keskimääräinen kesto on Suomessa Pohjoismaiden pisin, mikä viittaa dynamiikan vähäisyyteen lyhytkestoisissa työsuhteissa. Työntekijöiden järjestäytymisaste on Tanskan ja Ruotsin kanssa pohjoismaista keskitasoa. Työvoimapoliittisen rahoituksen piirissä Suomessa on ylivertainen työvoimaosuus vuonna 2016. Vaikka osuus on sittemmin laskenut, on Suomen erityispiirre rakenteeltaan huomattavan passiivinen eli työttömyysturvaan painottuva työvoimapolitiikka.
Aktiivipolitiikan vahvasti koulutuspainotteinen profiili on Suomessa myös hyvin erilainen kuin muilla Pohjoismailla: Ruotsi panostaa tukityöhön ja Tanska osatyökykyisten toimiin ja myös koulutukseen. Aktiivipolitiikan meno-osuus on meillä ollut vain kolmanneksen luokkaa, kun parhaillaan Pohjoismaissa päästään kahteen kolmannekseen.
– Julkisen työvoimapalvelun rahoitus on Suomessa pohjoismaisittain niukka. Se on kuitenkin ratkaiseva koko työvoimapolitiikan onnistumiselle, Räisänen toteaa.
Lisätiedot:
tutkimusjohtaja Heikki Räisänen, [email protected], puh. 029 50 47118
neuvotteleva virkamies Johanna Alatalo, [email protected], puh. 029 50 48084
erityisasiantuntija Liisa Larja, [email protected], puh. 029 5047036