TEMatiikkaa-blogi

TEMatiikkaa-blogissa julkaistaan työ- ja elinkeinoministeriön ajankohtaisia aiheita käsitteleviä kirjoituksia.

Raha ei yksin riitä – johdonmukainen sääntely on avain EU:n ilmastotavoitteisiin 

Riku Huttunen Julkaisupäivä 19.4.2021 9.08 Blogit

Osastopäällikkö Riku Huttunen
Suomessa ja koko Euroopassa on vireillä suuri määrä ilmastoinvestointeja. Suunnitelmissa tuhannet tuulimyllyt maalla ja merellä, vety ja sähköpolttoaineet sekä monet muut innovatiiviset energiaratkaisut siivittävät siirtymää ilmastoneutraaliuteen. 

Koronaelvytyksen myötä julkista rahoitusta vihreään siirtymään on luvassa monesta suunnasta. Suuret setelit tuovat tulosta kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että investointien kannalta kriittinen sääntely-ympäristö on kunnossa.

Fit for 55 – EU:n palapeli päästöjen vähentämiseksi

EU:n tavoitteena on ilmastoneutraalius (net-zero) vuonna 2050. Parhaillaan viimeistellään ilmastolakia, jossa asetetaan tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030. Tämän toteuttamiseksi Euroopan komissio antaa kesällä laajan säädösehdotuspaketin, joka kulkee nimellä Fit for 55 (FF55).

Ensimmäinen keskeinen kysymys on, miten EU:n päästökauppaa (ETS) kehitetään. Järjestelmä kattaa nykyisin suuren mittakaavan energiantuotannon ja teollisuuden. Päästökaupan laajentamisessa on puhuttu erityisesti meriliikenteestä, maantieliikenteestä ja rakennuksista eli aloista, joille voitaisiin muokata myös erilliset päästökauppajärjestelmät. Tällöin niin sanottu taakanjakosektori, jolla kullekin jäsenvaltiolle asetetaan oma kansallinen päästövähennysvelvoite, kutistuisi vastaavasti.

Olennaista säädösarkkitehtuurin kehittämisessä olisi tähdätä kustannustehokkuuteen. Jotta resurssit käytetään sekä taloudellisesti että ekologisesti mahdollisimman hyvin, tulisi päästövähenemätonnin kustannuksen olla edes likimain yhtä suuri niin päästökaupassa kuin taakanjakosektorilla eri maissa – ja sama koskee pitkällä aikavälillä myös nielujen tuomia kasvihuonekaasupoistumia. Alueellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden haasteita on perusteltua hoitaa ensisijaisesti siihen tarkoitettujen tukijärjestelmien, ei ilmastopolitiikan kautta.

Energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien direktiivien tarkastelu sisältyy FF55-pakettiin. On selvää, että tavoitteet kiristyvät. Energiatehokkuussäännöksissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että tulevaisuuden toisiinsa kytköksissä olevat energiajärjestelmät edellyttävät monia energiamuunnoksia. Kokonaiskäyttöä olennaisempaa onkin, että käytetty energia on päästötöntä. Uusiutuvien energialähteiden, biopohjaisten tai muiden, hyödyntämiselle ei tulisi luoda keinotekoisia esteitä tai investointeja nakertavaa epävarmuutta.

Siirtyäkseen uusissa energiaratkaisuissa kuskin paikalle EU:n tulee toteuttaa tehokkaasti energiajärjestelmien integraatiota ja vetystrategiaa. Esimerkiksi selkeät, teollisuuden toimintaedellytykset huomioivat säännöt hiilidioksidin hyödyntämiselle sekä vedyn ja sähköpolttoaineiden kestävyydelle käynnistäisivät jo sinällään alan investointeja.

FF55 sisältää myös muun muassa LULUCF-uudistuksen, energiaveroreformin ja mahdollisen hiilitullimekanismin. Nämä kaikki ovat haastavia toteuttaa ja vaikuttavat suoraan yritysten toimintaan. Neuvottelut vievät varmasti aikansa.

Kestävän rahoituksen epälooginen taksonomia

Samaan aikaan, riitasointuisena preludina FF55-ehdotuksille, komissio on antamassa sille delegoidun toimivallan turvin säädöksen ilmastonmuutoksen hillinnän rahoituksesta. Alkuperäinen ajatus oli antaa rahoittajille selkeät nuotit uusien energiahankkeiden kestävyyden arviointiin. Asialla on suora vaikutus rahoituskohteiden valintaan ja rahoituksen hintaan.

Tulos ei säädösluonnoksen pohjalta näytä vastaavan tarkoitustaan. Säännöt ovat satoja sivuja pitkät ja monelta osin epäjohdonmukaiset tai ristiriidassa unionin olemassa olevan oman lainsäädännön kanssa. Tämä koskee muun muassa vesivoimaa ja bioenergiaa. 

Ilmastoinvestoinneissa keskeinen teknologianeutraaliuden periaate ei toteudu, koska eri toimia ei arvioida reiluin ja yhtenäisin kriteerein. Ja mikä erikoisinta, jopa eräät fossiiliset, maakaasuun perustuvat investoinnit luokiteltaisiin taksonomiassa kestäviksi!

Epäloogisuus koskee silmiinpistävästi myös ydinenergiaa: sitä ei ole tässä vaiheessa sisällytetty lainkaan taksonomiasäädökseen. Julkituotu peruste tälle erilliskohtelulle on, että ydinjätehuoltoon ei ole ratkaisua. Ainakin meillä Suomessa on sellainen, parhaillaan Olkiluotoon rakennettava maailman ensimmäinen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitos.

Taksonomiaan yleisesti sisältyvä Do No Significant Harm -periaate (DNSH) edellyttää, että ilmastohankkeet eivät merkittävästi haittaa muita ympäristötavoitteita. Periaatteen soveltaminen on kuitenkin ilmeisen vaikeaa, kuten edellä kuvatustakin voi päätellä. 

Entä EU:n vihreä elpymispaketti?

EU kokoaa parhaillaan laajamittaista koronaelpymispakettia ja samalla valtavaa tulonsiirtoa jäsenvaltioiden välillä. Elpymis- ja palautumistukiväline (Recovery and Resilience Facility, RRF) on painottaa ja edistää vahvasti vihreää siirtymää. Elpymispaketin suurin merkitys onkin eurooppalaisten toimien synkronointi niin talous- kuin ilmastopolitiikassa. 

Ilmastopainotus on erinomainen ja oikea-aikainen valinta. Esimerkiksi vetyyn perustuville teollisille prosesseille se voi antaa lisävauhtia. On kuitenkin tärkeää, että rahoitettavien investointien arvioinnissa ei keskitytä vain niiden aikaansaamiin päästövähenemiin, koska tällöin painopiste on helposti perinteisissä ratkaisuissa. Olennaisempaa on demonstroida uusia ratkaisuja ja teknologioita, jotka ovat monistettavissa meillä ja muualla. Elpymisrahoituksen hiilikädenjälki eli myönteiset kerrannaisvaikutukset ovat tällöin suurimmillaan.

RRF:n toteutustapa johtaa valitettavasti siihen, että EU:n jäsenvaltioille suuntautuvat tukipotit ovat kovin erisuuruisia. Tämä ei saisi vääristää kilpailua eikä johtaa rahojen tehottomaan käyttöön. Komissiolla onkin tuen käytön valvonnassa suuri vastuu, joka koskee myös DNSH-periaatteen järkevää soveltamista.

Huono sääntely voi viedä pohjan ilmastotoimilta

Globaalia lämpenemistä ei pysäytetä ilman massiivisia investointeja ja suurta kirjoa ratkaisuja ja teknologioita. Yksin julkisella rahalla ei tavoitteita kyetä saavuttamaan, isossa kuvassa tärkeämpää on saada liikkeelle yksityiset miljardit. 

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ryhtyä valikoimaan ratkaisuja muuten kuin objektiivisin perustein. Poukkoileva sääntely hidastaa investointeja tai vie ne kevyemmän sääntelyn maihin. EU:n pitää olla päämäärätietoinen ja johdonmukainen paitsi tavoitteissaan myös toimissaan.

Riku Huttunen, energiaosaston osastopäällikkö, TEM 
 

Lisää kommentteja