Ajankohtaista EU:n valtiontukisääntelystä

23.5.2016

Komission tiedonanto: Valtiontuen käsite

Euroopan komissio on hyväksynyt 19.5 valtiontuen käsitettä koskevan tiedonannon. Tiedonanto on osa vuonna 2012 käynnistettyä EU:n valtiontukisääntöjen kokonaisuudistusta, jonka puitteissa on uudistettu valtiontukimenettelyjä sekä valtiontuen hyväksyttävyyden sääntelyä. Sääntely tuli pääosin voimaan vuonna 2014.

Uudessa tiedonannossa komissio on selventänyt EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön sekä oman päätöskäytäntönsä perusteella, milloin valtion yrityksille myöntämät tuet tulevat EU-oikeuden SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisen valtiontuen käsitteen piiriin. Tiedonannon tavoitteena on antaa jäsenvaltioiden viranomaisille oikeusvarmuus siitä, minkälaisissa tilanteissa valtiontukisääntelyä sovelletaan ja milloin ei. Valtiontuen käsitteen tulkinnan ensisijainen perusta on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eikä tiedonannolla rajoiteta tuomioistuimen tulkintaa.

Tiedonannossa on selkiytetty kaikkia valtiontuen käsitteen kriteerejä. Keskeisinä poimintoina:

  • Uutta ohjeistusta on annettu erityisesti julkisten investointien ja infrastruktuurirahoituksen suhteesta EU:n valtiontukisääntelyyn. Infrastruktuurin rakentamisen rahoitus ei tule valtiontukisääntöjen piiriin, jos rakennettava infrastruktuuri ei kilpaile muiden vastaavien infrastruktuurihankkeiden kanssa. Tämän vuoksi teiden, rautateiden sekä vesi- ja jätevesi-infrastruktuurin rakentamisen rahoitukseen ei pääsääntöisesti sovelleta valtiontukisääntöjä. Valtiontukea infrastruktuurin operoijalle ja käyttäjille ei puolestaan myönnetä, jos infrastruktuurin käytöstä peritään markkinahintaa.
  • Tiedonannossa korostetaan yleisesti, että EU:n valtiontukisäännöt koskevat toimintaa, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi puhtaasti paikallisten palveluiden tai infrastruktuurin rakentaminen ei välttämättä ole valtiontukea EU-oikeuden merkityksessä, jos tuki ei todennäköisesti houkuttele asiakkaista muista jäsenvaltioista tai jos tuella on enimmillään vain marginaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisiin investointeihin.
  • Tiedonannossa on selvennetty valtiontukisääntöjen soveltamista verotoimenpiteisiin. Tiedonanto korvaa tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (EYVL 1998/C384/3). Lisäksi komissio on linjannut tiedonannossa julkisia hankintoja koskevien menettelyjen sekä EU:n valtiontukisääntelyn suhdetta. Jos viranomainen toteuttaa tarjouskilpailun julkisia hankintoja koskevan sääntelyn mukaisesti, järjestelyyn ei liity pääsääntöisesti valtiontukea. Poikkeuksen muodostavat esimerkiksi tilanteet, jossa tarjouskilpailu ei ole riittävän avoimesti ja syrjimättömästi toteutettu (hankintalain mukainen suorahankinta). Jos tarjouskilpailussa vain yksi toimija esittää tarjouksen, toimenpiteeseen voi sisältyä valtiontukea ja markkinaehtoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
  • Tiedonannossa on esitetty lisäksi useita arviointimenetelmiä, joita voidaan soveltaa viranomaisten toimenpiteiden markkinaehtoisuuden arviointiin eri tilanteissa. Valtiontuen käsitettä koskeva tiedonanto korvaa tässä suhteessa komission vanhan ohjeen maa-alueiden ja rakennusten myynnin ja vuokraamisen valtiontukiarvioinnista (EYVL 1997/C 209/3). Komission tiedonannot takausten (EUVL 2008/C 155/10) ja lainojen (EUVL 2008/C 14/02) markkinaehtoisuuden arvioinnista ovat voimassa myös jatkossa.

Tiedonanto tullaan julkaisemaan Suomeksi muun muassa komission valtiontukisääntöjen kokonaisuudistusta käsittelevällä verkkosivulla kesäkuun puoliväliin mennessä.

Lisätietoja: Olli Hyvärinen, Liisa Lundelin-Nuortio, Tarja Sinivuori-Boldt